Scabblea "lasten säännöillä"

Annin kanssa ollaan pelattu Scrabblea aika usein, mutta aikuisen kannalta pelin kulku on aika ylivoimaista. Vaikka tuo tyttö ei mikään tyhjäpää verbaliikan suhteen olekaan, niin kehiteltiin tällaiset helpot ja mukaillut säännöt, joilla peli sujuu aikuinen-lapsi -pelissä.

Kuten kuvasta näkyy, sanat voi olla ihan puhekielenkin sanoja tai esimerkiksi molempien tuntemien lemmikkieläinten nimiä. Tietenkin voimassa on myös ihan perussanat ja niiden monikkomuodot. Pelin alussa voi sopia, minkälaiset sanat hyväksytään, mutta todennäköisesti pelin edetessä voi joutua puolin ja toisin tekemään kompromisseja hyvin perusteltujen sanojen kohdalla :)

Jos haluaa mukailla Scrabblen oikeita sääntöjä, voi pisteet laskea. Meidän viimeisessä pelissä kuitenkin teimme niin, että pisteitä ei laskettu. Teimme niin, että kun pussista loppuivat kirjaimet, niin voittajan ratkaisi se, kumpi viimeksi oli saanut laitettua laudalle molempien hyväksymän sanan.

Sanan piti olla ”oikea sana”, koska lasten kanssa pelatessa mielestäni ei kannata lähteä elvistelemään lyhenteiden tuntemuksellaan. Silloin kärsisi koko peli ja tunnelma sen mukana.

Yleensä Scrabble mielletään älypeliksi, jolla aikuiset ottavat mittaa toisistaan, mutta sopiihan se myös ihan nuorille kouluikäisillekin. Näillä säännöillä voi pärjätä pelissä sellainenkin, jolla ei ihan niin laajaa sanavarastoa ole oikeiden sääntöjen vaatimiin sanoihin. Suosittelen! Ottakaa yhteistä aikaa lasten kanssa ja kokeilkaa :) Peli vie mennessään, varsinkin, kun aletaan ehdotettujen sanojen sopivuutta purkamaan. Niitä perusteluja sitten oikeasti löytyy :D

Sytykeruusut

Sytykeruusuilla saa näppärästi takan tai saunan pesän syttymään ilman, että tarvitsee paperiroskaa tunke puiden väliin. Näihin saa käytettyä kaikki tyhjät munakennot ja varsinkin nyt joulun jälkeen ylijääneet kynttilöiden jämät.

Munakennosta revitään kuppiosat erilleen ja täytetään ne kennon kansiosasta revityistä suikaleista, jotka rullataan ja painetaan kuppiosan sisään. Kynttilän jämät sulatetaan kattilassa liedellä. Kun steariini on kokonaan sulanut nestemäiseksi, kastetaan ruusut kauttaaltaan steariiniin (grillipihdit hyvä apu) ja laitetaan kovettumaan leivinpaperin päälle. Kokonaan kuivuttuaan ne ovat valmiita käyttöön.

Näillä saa tumpelompikin pesän sytyttäjä valkean aikaiseksi ilman turhaa tikkujen ja sanomalehtien raapimista.

Joulu meni jo

Kotityölakko piti ennen pyhiäkin suhteellisen hyvin. Muksut hoitivat hyvän osan joulusiivouksesta ja yllättävän hyvin hoitivatkin. Ihana nauttia siististä kodista näkemättä itse vaivaa asian eteen :)

Joulu aatto meni suurimmaksi osaksi liikenteessä ollessa. Antille sanoin ennen aattoa, että bensaa ei sitten kovin paljon ole, eikä uutta olisi oikein varaa tankata. Hän kuitenkin oli sopinut muutaman lahjojen vienti keikan aatolle ja niitä oli kuulemma mahd otonta perua. Kävikin sitten niin kuin ennen joulua ounastelin, että viimeiset käyttörahat menivät ylimääräiseen tankkaukseen aatona. Pakko oli tankata, koska kotio ei olisi muuten reissusta selvitty. Ylimääräisiä kilometrejä kun tuli lähemmäs sata... ei voinut jättää niitä suihkusaippuapulloja viemättä. (Antti sai työkokeilupaikasta viallisesti pakattuja tuotteita ja antoi niitä tutuilleen lahjaksi.)

Sairas sukulaiseni haettiin aattona käymään kotonaan joulusaunassa ja sen jälkeen pääsi syömään jouluruuan vanhempieni luokse. Olimme myös siellä illan lasten kanssa ja pääsimme kotiutumaan vasta yhdeksän jälkeen illalla. Pukin tuleminen venähti (taas) loppuillalle, mutta eihän se haittaa, koska jouluyöhän on valvomista varten.

Pyhät olimme kotona ilman sen kummempia ohjelmia. Muksut saivat lahjaksi muutamia pelejä ja niitä olemme pelailleet ahkerasti. Sain itse lahjaksi muutaman suklaarasian ja niistä olen jaellut pelipalkintoja aina voittajalle. Itselläni on palkintoplakkarissa puolen tunnin hieronta (panoksena oli aina 5min/voitto). Voitin hierontapätkiä enemmänkin, mutta Anssi laittoi niitä joissakin peleissä miinuspanokseksi ja tietty hävisin juurikin ne pelit :)

Eilisen ja tämän päivän tein taas töitä normaalisti. Työlistoja lähettäessä huomasin, että sähköpostiini oli tullut eilen tämän kuun palkkalaskelma. Nyt vain jännitetään sitten sitä, tuleeko palkka ajallaan maanantaina tilille. Se asia, kun on niin monesti ollut epävarmaa. Rahaa on tällä hetkellä kolikoina alle kaksi euroa, joilla juurikin saa pari maitoa maanantaihin asti. Antille tekisi mieli pläjäyttää kahvikielto päälle, koska imee sitä kui simo hilloa. Tarvii sitä maitoa muutkin. Esmes lapset ruuan kanssa, mutta eräälle se oma napa tuntuu olevan tärkeempi kuin lasten ruokajuomat (muuten kyllä riittää omatekoista omppomehua, että siitä ei ole kiinni).

Appelsiinisuklaakakku

 

200g    pehmeää rasvaa

4 dl      sokeria

3          munaa

500 g   maitorahkaa
1 dl      siirappia

70g      rouhittua tummaasuklaata

1          appelsiinin kuori raastettuna ja mehu

1 tl       leivinjauhetta

5 dl      vehnäjauhoja

            Vuokien voiteluun sulaa rasvaa ja korppujauhoja.

Vaahdotetaan rasva ja sokeri. Mukaan maitorahka, suklaan palat, siirappi, pestyn appelsiinin raastettu kuori ja mehu sekä munat. Sekoitetaan tasaiseksi ja lisätään desiin jauhoja sekoitettu leivinjauhe. Sekoitus ja loppujen jauhojen sekoitus taikinan joukkoon.

Voidellaan ja korppujauhotetaan vuuat. Taikinaa yhteen vuokaan tulee noin puoliväliin asti reunoja, jolloin kakulla on tilaa nousta uunissa. Paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa noin tunti.

Ohje tuli kehiteltyä nyt hiukan hätäpäissä, kun tieto yllätysvieraiden saapumisesta tuli niin lyhyellä varoitusajalla. Pyhien jälkeen en ole kaupassa käynyt ja nyt sitten tein pientä inventaariota jääkaapin sisällöstä ja huomasin, että rahkapurkissa oli päiväykset huomiselle. Lisäksi jaon taikinan kahteen vuokaa, jolloin tuli pari normaalia matalampaa kakkua. Tällä systeemillä ajattelin varmistaa sen, että "maistajat" saavat tuhota toisen kakun ja toinen jää sitten kokonaan vieraille.

 

Jauhelihakastike joululaatikoiden jämille

Pyhien jälkeinen jääkaapin inventaario tuotti jauhelihakastikkeen jämistä/päiväyksiä paukkuvista aineksista. Jotain joululaatikoitakin on vielä jäljellä, joten tätä vedetään nyt kinkun sijaan ainakin tämä ja huominen päivä, koska huomenna en ehdi ruokaa laittamaan töiden ja vieraiden takia. perunalaatikon kanssa varsinkin ihan bueno.

Tässäpä ohje:

700g   sikanautajauhelihaa

2         sipulia

6         kaltattua tomaattia (Kalttauksen ohje tästä)

6 rkl   vehnäjauhoja

125g   mozzarellaa (tässä oli Lidlin puffalonmaidosta tehtyä mozzarellaa)

1 tl     suolaa tai maun mukaan

1 rkl   paprikajauhetta

          jauhelihamaustetta maun mukaan

n. 1l   vettä

Ruskistetaan jauheliha ja sen seassa pilkottu sipuli. Kaltataan tomaatit samalla. Kun jauheliha on ruskeaa, sekoitetaan joukkoon vehnäjauhot ja annetaan niiden ruskistua. Lisätään vesi ja mausteet, sekä tomaatit. Sekoitetaan niin, että tomaatit muussaantunvat tasaisesti kastikkeen joukkoon. Sekaan vielä mozzarella/muut juustojen jämät ja annetaan hautua puolisen tuntia.

Tuiskutumput, neuleohje aikuisen käden koon mukaan

 

Itse en oikeastaan muita hanskoja käytäkään kuin tumppuja. Kovemmilla pakkasilla tarkenee hyvin, kun on kahdet päällekäin. Tuiskutumppujen idean sain, kun tässä yksi ilta olin lenkillä ja kädessä oli tavalliset 7 Veljestä -langasta neulotut lapaset. Pakkasta oli silloin vain vajaa 10 astetta, mutta viima oli kova ja jotain jäähileen tapasta tuli välillä päin näköä. Kädet olivat aivan jäässä, kun tuuli puhalsi niistä läpi iholle.

Tuiskutumpuissa käytin Nalle -lankaa (75% villa/25% polyamidi) ja Rose -mohairlankaa (70% akryyliä/30% villaa). Molempia lankoja kului yhdet kerät. Puikot olivat nro 4, jolloin neuleesta tulee hyvin tiivis. Nämä kuvan tumput menevät joululahjaksi. Itselläni on limemustat tällä hetkellä käytössä ja kun selviän joululahjaneuleiden väsäämisestä, niin teen vielä sinimustat itselleni.

Limemustien lasten Tuiskusukkien ohjee laitan myöhemmin. Samoin aikuisten koon sukkien s-määrät.

(Joo, purin ekan tumpun kavennusosan kärjestä vaihekuvailun jälkeen. Toista tumppua tehdessä oranssi Rose loppui kesken, kun kerästä olin käyttänyt jo Tuubihuiviin. Onnenksi jemmaan oli vaaleanpunaista mohairia, niin sain jatkettua kavennus- ja peukkuosat sillä.)


Vasemman käden lapanen, aikuisen koko

Luo 40s ja jaa s:t neljälle puikolle. Neulo suljettuna neuleena joustinneuletta, 2o-2n, 12 cm.

• 
  Aloita sileä neule ja peukalokiilan lisäykset: neulo 1. puikon alusta 2s ja lisää silmukka (= ota kahden s:n välinen lankalenkki vasemmalle puikolle ja neulo se kiertäen oikein). Neulo 1s, tee lisäys ja neulo puikon loput s:t. Jatka sileää ja toista kiilan lisäyksiä joka 2.krs:lla, kunnes puikolla on 20s. Kiilan s-luku lisääntyy aina 2 s:lla ja lisäysten väliin jää pariton s-määrä (1-3-5-7-9). Neulo viimeisen lisäyksen jälkeen vielä kokonainen krs sileää.
  
•  
• 1. puikon alusta 2s neulotaan normaalisti ja sitä seuraavat 10s otetaan apupuikolle/hakaneulalle odottamaan. Luo puuttuvien silmukoiden tilalle jo kahden neulotun silmukan perään 10s. Neulo seuraava krs sileää.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
   
• Aloita peukalokiilan kavennukset: neulo 1. puikon alusta 1s o ja tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli), neulo 9s, tee ylivetokavennus, neulo loput puikon s:t. Kavennukset tehdään joka 2. krs:lla peilikuvana kiilan lisäyksille.
  
• Kun kaikki ylimääräiset s:t on 1. puikolta kavennettu pois, jatketaan työtä sileänä neuleena, kunnes työ peittää nimettömän.
  
  
•  
• Aloita sädekavennus: neulo kunkin puikon kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä s yhteen joka 2. krs:lla. Muuten puikon s:t neulotaan normaalisti. Neulo välikrs sileää neuletta. Kavenna niin kauan, kun jäljellä on enää päättely s ja vedä lanka tämän s:n läpi.
  

Oikean käden lapanen
Neulo samoin kuin vasemman käden tumppu, mutta tee peukalokiila 4. puikolle.

Peukalo
Ota hakaneulalla odottavat 10s työhön ja poimi niiden lisäksi peukaloreiän reunoilta14s. Jaa s:t kolmelle puikolle. 1. krs:lla neulo yhteen kunkin puikon kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä s:aa, kuten sädekavennuksessakin. Jatka sileää neuletta, kunnes peukalon kynsi peittyy puoleen väliin. Tee sädekavennus ja päätä työ.

 

Lohipiirakka perunavoitaikinasta, 2kpl, 8 palaa/piirakka

Perunavoitaikina, määrä jaetaan kaulimisvaiheessa kolmeen osaan, jolloin saadaan yksi ”avopiirakka” ja yksi kannellinen piiras:

400g   voita

5         keskikokoista perunaa

3 rkl   vettä

1 tl      leivinjauhetta

6dl      vehnäjauhoja

           (suolaa 1tl, itse en laittanut, koska lohen olin jo paistaessa ennen pakastamista suolannut)

Anna rasvan hieman pehmitä huoneenlämmössä ennen leipomista, niin siitä tulee helpommin käsiteltävää.

Keitä perunat, anna jäähtyä ja kuori ne. Lisää perunoiden joukkoon vesi ja soseuta. Soseen sekaan lisätään pehmennyt voi ja desilitraan vehnäjauhoja sekoitettu leivinjauhe. Sekoitetaan tasaiseksi. Jauhoja lisäilin desi kerrallaan aina välissä sekoittaen. Taikinan annetaan jähmettyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Täyte kahteen piirakkaan:

1 prk kermaviiliä

200g yrttituorejuustoa

n.300g paistettua, ruodotonta lohta

2 munaa

2 tl chilijauhetta

1 tl suolaa (ellei kalaa ole suolattu reilummin)

munaa voiteluun

Taikina leikataan kolmeen osaan. Palaset kaulitaan muutamaan kertaan levyksi, taitellaan kasaan ja kaulitaan taas. 

Pohjapalaset asetetaan vuokaan, ja voidellaan munalla. Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään kalaa lukuunottamatta. 

Lohen palat voi ripotella täytteeseen tasaisemmin, sen jälkeen, kun seos on kaadettu piirasvuokiin. Taikinan kolmas kaulittu levy tulee toisen piiraan päälle kanneksi. Myös kansi voidellaan munalla.

Piirakoita paistelin puolisen tuntia 200 asteessa. Kannattaa tarjota hiukan lämpimänä. Halutessaan tietenkin voi taikinan jakaa vain kahteen osaan ja tehdä kaksi ”avopiirakkaa”, mutta silloin pohjasta tulee ehkä hieman paksu, ainakin omaan makuuni.

Päivä kuin tukossa oleva vessa

Tuntuu, että tänään kannatti nousta sängystä yhtä paljon kuin vetää tukossa olevaa vessanpönttöä, vaikka tietää, että sontavesi lainehtii kohta lattialla.

Aaumulla nukuin pommiin. Herätys oli seiskalta ja kasin aikaan Anni kolisteli alakertaan, jolloin havahduin. Kai se känny oli jossain vaiheessa herättänyt, mutta jostain syystä se oli tuupattu tyynyn alle piiloon. Eikä mitään muistikuvaa hälytyksestä.

Katsastus oli varattu yhdeksältä ja kauheella tohinalla herättelin Artun ja laittelin aamupalan. Kannatti se aamukahvikin siinä kiireessä vetää sitten henkeen ja purjota samoja reittejä ulos. Aika ”hehkeen” näköiset silmät sen kakomisen jälkeen. Mut, hei! Katsotaan maailmaa uusin silmin!

Katsastuskonttorille ehdimme tasan yhdeksältä, mutta sitten oli päästömittaustodistus hukassa. Tiesin, että se oli hanskalokerossa, mutta ei vaan osunut silmään. Kuitti kyllä löytyi. Sepesin koko lokeron sisällön repsikan paikalle (löysin siinä samalla vanhempien muksujen elatussopparit, jotka vanhentuu tässä kuussa, kiva) ja koska tavallaan olimme jo siinä vaiheessa myöhässä ja Arttu paineli pitkin parkkipaikkaa, niin kaikki paperisälä jäi penkeille, kun kiikutin viimein päästölappua katsastusmiehelle.

Kotio tullessa piti mennä verkkopankkiin katsomaan käyttötilin tilanne. Lupasin ne joululaatikot tehdä vanhemmille ja piti aineksia lähteä ostamaan. Käyttäjätunnusta näpytellessä tuli totaalinen blackout. Ei onnistunut. En muistanut. Eilen viimeksi kävin verkkopankissa ja tunnus on yleensä selkäytimessä, mutta nyt ei tullut mieleen mitään. Pakko oli lähteä pankkiin kysymään, että mikä hitto se numerolitania on. Pikkasen noloa, kun virkailija kuitenkin koneelta näki, että olin verkkopankissa eilen käynyt tilieni välisiä siirtoja tekemässä :)

Pankista sitten ruokakauppaan hakemaan loota-aineksia. Toisaalta niitä laatikoita olisi kivempi paistaa, jos muistaisi ostaa myös ne paistovuuat. Uusi reissu, kun kotona tämäkin tosiasia iski vasten pläsiä.

Töissä menikin sitten ihan suht mukavasti. Migreenin takia muutaman kerran luurien välissä syöksyin vessaan (viikkotavoite on melkein selvä, ei paineita huomiselle) ja kerran päästin luurille. Asiakas ei sitä kuullut. Hän oli muutenkin heikkokuuloinen ja erite tukki varmaan suurimman osan migrofonista. Siinä mitään haittaa tullut. Akku loppu, töihi tuli tauko, sain luurin lataukseen ja pääsin putsaileen sen.

Odottelin akun latautumista ja täytin tiskikoneen vastoin nykyisiä vakaumuksiani. Kuume lähti nousuun, mutta ajattelin tuutata viikkosaldot töiden suhteen hyvälle mallille tänä iltana. Hyvin meni siihen asti, kunnes soitin johonkin Pohjois-Suomen päivystävään hinauspalveluun. Kannattaa siis todellakin lueskella mainoksilla täytettyjä nettisivuja töiden lomassa... Edellinen asiakas ei vastannut, niin ajatuksissani sitten soitin ensimmäiseen näytöllä näkyvään puhelinnumeroon. Enpä saanut hinurisetästä juttukaveria :D

Ainoa, mikä tänään on onnistunut, on Anssin tekemä suklaakakku Artulle. Kolme vuotta tuli täyteen tasan iltakahdeksalta. Eipä hän reseptiä suostunut kertomaan. Sen verran vakoilin, että tummaasuklaata ja jotain pähkinämarjasuklaata se oli veljensä synttäriyllätykseen varannut. Seuraavalla kerralla vakoilen paremmin :)

Päänsärkyä kaikesta

 

Eilen tuli tieto sairaasta sukulaisesta, että syöpä on levinnyt aggressiivisesti. Hoitavan lääkärin mielipide on se, että seuraavan tilanteen tullen, häntä ei enää elvytetä. Osastopaikkaa ei olla vieläkään saatu lähisairaalasta tilan puutteen vuoksi. Lauantaina olisi tarkoitus mennä häntä seuraavan kerran katsomaan. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Pakko se on kai lipsua taas jonkin verran kotityölakostakin, koska lupasin tehdä joululaatikot vanhemmilleni. He eivät ole ehtineet töiltään ja sairaalassa käynneiltään oikein joulua valmistella, joten apu tulee tarpeeseen. Urakan taidan aloittaa tänä iltana, kun koulun joulujuhlasta kotiudutaan. Tosin migreeni tuntuu kolkuttelevan, vaikka otin jo lääkkeen.

Toissa päivänä Antti oli hajottanut kuistin rappusen, en tiedä miten se on mahdollista. Kuitenkin yhden rappusen laudat olivat säpäleinä. Sanoin, että se on korjattava heti, koska jos siinä astuu hutilaan, niin voi, voi. Eiliseen mennessä hän ei ollut rappua korjannut ja Anssi hoito homman. En vaan tajua sitä, että jos jotain hajottaa, niin miksi sitä ei sitten voi hoitaa myös itse kuntoon.

Eilen laitoin ulko-oveen uudet tiivisteet, niin mitä tää yksi välkky tekee? Kävi pihalla ja koska joku tiivisteen reuna oli repsahtanut auki, niin repi kaikki tiivisteet pois. Ei sitten voinut painaa sitä tiivistettä uudelleen liimapinnastaan paikoilleen. Siellä se lojuu, repäisty kumipötkö nyt eteisen lattialla. Ilmeisesti roskiskin oli sitten liian kaukana. Tuntuu, että joka jutun saisi olla tekemässä pariin kertaan, kun yksi ei yhtään arvosta muiden vaivannäköä.

Seurasin eilen illan mittaan Antin toimintaa kotona. Töiden jälkeen hän oli joko tietokoneella tai katsoi telkkaria. Artun kanssa vaihtoi muutaman sanan, mutta ei elettäkään mihinkään muuhun, vaikka poika haki häntä leikkimään autoilla. No, joo... jääkaapille kuitenkin jaksoi liikkua useampaan kertaan.

En tiedä. Taitaa olla yhtä tyhjän kanssa koko kotityölakkoilu. Muksut kyllä hoitavat hommia ja ehdottelevat vaihtokauppoja tietyistä töistä, esimerkiksi jos täytän tiskikoneen, niin he pyyhkivät pölyt jne. Antilla tuntuu olevan se käsitys, että koska itse en tee mitään, niin hänenkään ei tarvitse. Eli ei muutosta mitenkään aiempaan tilanteeseen, olen lakossa tai en. Hitto, ottasin siitä eron, jos ei oltaisi jo erottu.

Kotityölakko, päivä 13

 

Pakko oli tehdä pikku poikkeus lakkoiluun ja täyttää tiskikone. Kaikki lautaset ja aterimet loju likasina ympäri pöytiä ja tiskipöytä oli täysi kippoja ja kuppeja. Tuli vasta jälkeenpäin mieleen, että jos olisin ”fiksusti” tehnyt, niin olisin tiskannut vain itselleni ja Artulle tarvittavat astia ja jättänyt tiskarin täyttämättä. Paitsi, että tossa romuläjässä ei olisi mahtunut edes haarukkaa pesemään purkamatta isompaa osaa tiskeistä johonkin sivuun.

Keräyspaperit myös pinosin ja pakkasin uudelleen. Joku valopää oli ohi mennessään leväyttänyt pinon vintin rappusista eteisen lattialle ja siitä ne sitten oli hienosti kastunut märkien kenkien talsiessa ylitse. Tietenkään niitä hiekkasia ja märkiä kenkiä ei voinut sitten siihen eteiseen jättää kuivumaan niiden jo valmiiksi märkien lehtien päälle vaan ne piti tuoda keittiön nurkkaan valuttamaan moskansa. Kukaan ei varmaan arvaa, kenestä puhun.

Ruuan tein töiden lomassa. Niinkin vaativaa kuin riisipuuroa. Muksujen herkkua, mutta eihän se tietenkään kenellekään vaativampien makunystyröiden omaavalle maistu. Iltaruuaksi on nyt uunissa tulossa kanaa. Jos joku ei siitä tykkää, niin voi sitten miettiä: kumpi oli ensin muna vai kana. Munatilanteen voi itse tarkistaa jääkaapista, jos haluaa.

Alkupäivien ärsytys porukan saamattomuuden suhteen on aika hyvin vaihtunu ketutuksen kautta välinpitämättömyyteen. Ei paljon kiinnosta, kun ei ketään muutakaan näytä kiinnostavan. Jotain pikkuhommia muksut on välillä tehneet, pesseet omat pyykkinsä jne, mutta pääasiassa kaikki paikat on mullin mallin. Mikään kama ei tunnu löytävän takaisin paikalleen ja tavarakasoja on tasan joka tasolla, mihin niitä vaan saa pinottua.

Tänään totesin, kun Antti etsi taskulamppua, että aina sen paikka on ollut magneetilla kiinnitettynä jääkaapin ovessa ja jos hän ei itse sitä ole edellisen käyttönsä jälkeen voinut paikoilleen laittaa, niin ihan sama minulle, missä sekin on. Itselläni on yksi lamppu jemmassa liiterissä käyntejä varten, mutta ei ole aikomustakaan antaa sitä muiden käyttöön.

Eteinen on niin järkyttävä mylläkkä, että sieltä ei löydä mitään. Antin takista on ripustuslenkki rikki, mutta henkaria ei kuulemma voi käyttää. Vaatii ilmeisesti liikaa liikkeitä ja energiaa. Sitten, kun se takki ei pysy pelkästä kauluksesta naulakon nupissa kiinni, niin on kenkien seassa lattialla. Siellä ne hanskat, pipot ja villasukatkin on kurien keskellä lattialle tiputettuna, kun on omia hanskojaan hyllystä etsinyt ja ”kiireellä” pitänyt lähteä ulos. Ei ”ehdi” jälkiä korjata. Tänään riisu Artulta ulkovaatteet keittiön lattialle ja siinä ne sitten lojui aikansa, kunnes potkittiin eteisen lattialle. Hienossa kunnossa näyttää olevan keittiön vaalea mattokin...

Pienellä mielenkiinnolla odottelen joulua. Joulusiivouksen olen yleensä aloittanut hyvissä ajoin ja sitten porukalla aaton aattona siivottu kaikki loput ennen kuusen sisälle tuontia. Tässä mietiskelin, että jos täällä oikeasti porukka haluaa jouluna huushollin olevan tässä kunnossa, niin se ilo heille suotakoon. En aio osallistua päinvastaiseen toimintaan. Voi olla, että ne yrittää laskea sen varaan, että minulla pinna palaisi ja alkaisin puunaamaan. Ei tule tapahtumaan. Saan kinkun isältäni joululahjaksi, sen paistan ja laatikot on valmiina pakkasessa. Siinä on joulutarjottavat. Enempää en ruokienkaan suhteen tee. Ja jos teen, niin syön itse junnun kanssa. Pihtaus ja säännöstely kunniaan.

(Kokkailujen suhteen kuitenkin pidän varauksen, koska muistin, että otin pakastimesta kalaa sulamaan lohipiirakkaa varten ja päässä on muhinut pari eri sovellusta voitaikinasta. Joten, jos siis hieman vedän sanojani takaisin...)

 

Vanhan kirjan tuunaus muistilapputelineeksi

Anni askarteli muistilappu/laskutelineen vanhasta "Mitä Missä Milloin" -kirjasta. Kirjan sivut ovat tähän tarkoitukseen tarpeeksi tukevat. 

Jokainen sivu taitetaan ensiksi puoliksi, reunasta kirjan selkämykseen päin. Sen jälkeen kunkin sivun yläreuna taitetaan kolmionmallisesti selkämykseen päin, jolloin kaikkien sivujen jälkeen kirjan toiseen reunaan muodostuu tavallaan "siilin nokka".

Kirjan kannet voi halutessaan päällystää vaikka värillisellä kontaktimuovilla tai hyllypaperilla, jos haluaa kansiin jonkun tietyn värin/kuvion.

Tuubihuivin neuleohje (n. 10 vuoden ikäiselle)

 

Joululahjaksi tuubihuivi valmistui tänä iltana. Mallin suunnittelin yksinkertaiseksi ja nopeasti neulottavaksi, koska vielä on joitakin lahjaneuleita kesken ja aikaa kuitenkin rajallisesti toteuttaa ne loppuun ennen aattoa.

Neuloin päällekkäin Novitan Siiri- ja Rose -langoilla. Siiri on chenillemäisen pehmeä, 100%:en akryylilanka. Rose on mohairia: 70% akryyliä, 30% villaa. Yhdistelmänä todella lämmin ja tiivis neulottava. Puikkojen koko oli nro 8. molempia lankoja kului kaksi kerää, tosin Rosea jäi reilusti yli vielä toiseen joululahjaan käytettäväksi.

Malli kaikessa yksinkertaisuudessaan:

• luo puikolle 60s
• neulo 2krs aina-oikeaa-neuletta
• mallikerta:
  3s o, 3s n toistetaan koko krs:n ajan, palatessa kuvio neulotaan päinvastoin niin, että oikein neulotus s:t tulevat olemaan sileää neuletta. Sama toistetaan uudelleen, jonka jälkeen neulotaan 2krs aina-oikeaa-neuletta. Krs:lla 9 kuvio vaihdetaan toisinpäin eli aloitetaan 3n s, 3o s ja tätä jatkaen kuten edellä. Mallikerta loppuu siis aina kahteen aina-oikein-neulottuun krs:een.
• mallikertaa toistetaan 10 kertaa, jonka jälkeen kaikki s:t päätellään kerralla
  
  
  
• työn lyhyet, vastakkaiset reunat yhdistetään tikkipistoilla niin, että huiviin muodostuu ”mutka. Käytössä tämä ”mutka” asetetaan leuan alle.
  
  
  
  
  
  Huivin reunat kannattaa höyryttää ennen käyttöä, niin tuon "lerputtamisen" saa niistä pois. Itse teen sen vasta seuraavalla silityskerralla, kun on muutakin silitettävää.
  
  
  
  
  
   
  
  
  
  
  

Kireä tunnelmainen viikonloppu takana

Tänään oli pakko ottaa vapaapäivä, koska viikon työputki ja eilinen koko päivän kestänyt pelireissu Anssin kanssa imi mehut aivan totaalisesti. Lähdettiin kotoa jo puolen päivän aikaan ja paluu oli puolen yön jälkeen. Sitten odottelin muutaman tunnin unta. Korvissa vaan soi se meteli, mitä paristakymmenestä teini-ikäisestä pojasta voi lähteä tunnista toiseen suljetussa bussissa. Sitä kuunnellessa kuitenkin valmistui pari paria villasukkia, joten ei mennyt ihan hukille sekään takapuolen puuduttaminen.

Lauantaina töiden jälkeen kävin kaikki perjantaina näyttötyötäni varten etsimät lähteet läpi ja kirjoitin pyydetyn artikkelin. Alkuun pääseminen tuntui hankalalta ihan jo aiheenkin takia, mutta suurin syy oli se, että en puoleen vuoteen oikeastaan kirjoittanut mitään arvosteltavaksi lähetettävää ”oikeaa tekstiä”. Tänään oli sähköpostissa viestiä, että valintaprosessin tulokset ilmoitetaan tällä viikolla.

Eilisen pelireissun ajaksi Anni ja Arttu menivät mummulaan, joten Antti jäi yksin kotio. Oletin, että olisi jotenkin saanut siivouksia etenemään, mutta ainoa tehty juttu oli imurointi. Alkuillasta alkoi minun puhelin piiputtaa, kun Antti soitteli, että lauantaina huoltoon viety auto olisi haettavissa, mutta aiemmin tehdystä huoltotöiden kustannusarviosta hinta oli noussut satasella kolmeen sataan euroon. Samaa syssyyn hän ilmoitti, että hänellä ei ole tilillään rahaa maksaa huoltoa.

Siinä sitä sitten lyötiin päätä luuriin jonkin aikaa. Antti oli perjantaina kehunut, että oli tililtään nostanut huollon kustannusarvion verran rahaa ja pystyisi maksamaan huollon autoa hakiessaan. Eilen illalla niitä rahoja ei sitten kuitenkaan ollut. Selitti rahojen menneen kauppaostoksiin, minkä heti totesin valeeksi. Ainoa kaupassa käynti oli lauantaina lähikaupasta haettaessa muutama maitopurkki. Ei maksa paria sataa euroa, ei!

Rahojen katoamiseen ei löytynyt selitystä, mutta sitten alkoi Antin vaatimukset siitä, että minulta pitäisi löytyä koko summa heti, että auton saisi haettua. Joo, millähän ne rahat saisin korjaajalle hoidettua, jos olen parin sadan kilsan päässä itse ja pankkikortti mukanani. Laitoin luurin kiinni ja yritin keskittyä poikien peliin. Vaikeeta se oli, kun vähän väliä tuli tekstaria, että ”Mitä tehdään? Huomenna pitäisi päästä autolla töihin.” Jätin vastaamatta.

Jossain vaiheessa iltaa Antti laittoi viestin, että oli saanut jostain hankittua satasen ja kävi sen antamassa korjaajalle autoa hakiessaan. Minun sitten pitäisi loput maksaa tämän viikon tiistaina. Aha, varsinainen reilukerho. Tilipäivä on loppu kuusta ja jos maksan huollon huomenna, se on pari viikkoa sitten budjetti suht nollilla. Katsastuksen olen jo varannut tälle viikolle sekä päästömittaukset ja nekin on pakko hoitaa ajallaan ja maksaa heti.

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään Antin kaveri soitti ja pyysi tätä kahville. Kas, löytyihän sitä rahaa sitten kummasti. Lähteissä sanoin hänelle, että voisi ottaa matkan varrelta maidot kaupasta. Arvatkaapa vastaus. ”Ei mulla ole rahaa mihinkään ylimääräiseen.” Tästä itsekään en nyt pääse lähtemään, kun pesissä on valkeat. Taitaa lypsyreissun nakki viuhua Anssille.

Puu-uunissa haudutettu rosmariinilihajuuresvuoka

Annin kanssa eilen illalla otettiin vähän ennakkoa tämän päivän sapuskointiin ja suunniteltiin yhdessä ruoka. Työnjako meni osapuilleen niin, että minä hoidin juuresten esivalmistelun ja Anni sai päättää muista aineksista.

Ainekset:

n. 1kg     perunoita

4             isoa porkkanaa

n.500g    possunlihaa paloina

5            valkosipulinkynttä (pieniä)

2 rkl       kuivattua rosmariinia

3 rkl       pähkinäöljyä (Ohje TÄSTÄ)

30g         voita

n.100g    juustoa pieninä paloina (Anni laittoin mozzarellaa)

1 prk      ruokakermaa

2 tl         suolaa

2 tl         pippurirouhetta

              vettä niin, että ainekset vuuassa peittyvät

Possun palat ruskistetaan pähninäöljyssä pannulla. Paistamisen loppuvaiheessa lihojen pinnalle sekoitetaan puolet rosmariinista.

Juurekset kuoritaan ja viipaloidaan vuokaan. Valkosipuli voidaan joko raastaa tai suokaloida mukaan. Kaikki ainekset sekoitetaan vuokaan ja laitetaan uuniin hautumaan. Meillä oli puuhellan uunissa paistoaikana 120-150 astetta lämmintä ja hauduttamisaika taisi venähtää kolmeen tuntiin. Välillä sekoiteltiin ja tarkkailtiin veden määrää, ettei ruoka päässyt liian kuivaksi.

Täytyy sanoa, että ei ole mennyt tytön kokkikerhoilu ihan haaskuuseen. Kuvaa en ehtinyt saamaan kokonaisena, koska pojat olivat sapuskan kimpussa heti :)

Pähkinäöljy ruuanlaittoon

Pähkinän makua saa ruokaan, kun käyttää paistamisessa tätä öljyä. Itse olen käyttänyt lähinnä lihan ruskistamisessa/marinoinnissa ja kasvisten kuulottamisessa pannulla. Laitoin tuollaiseen puolen litran juomapulloon kolmisen desiä öljyä ja noin 100g murskattuja suolapähkinöitä. Öljy kannattaa tehdä pari päivää ennen ensimmäistä käyttöä ja säilyttää jääkaapissa.

 

Perjantain pähkäilyä

Huh, mikä päivä! Sössin eilen yhden asiakkaan tietojen lähettämisen, kun kone temppuili. Tiedosto, kun tulee lähetetyksi tekniselle, niin itse en sen tietoja enää sen jälkeen pysty muuttumaan. Onneksi kuitenkin teen myös ihan paperille kunkin asiakkaan kohdalla muistiinpanoja ja pystyin niiden perusteella lähettämään korjauspyynnön tekniselle.

Sama moka on tapahtunut pari kertaa aiemminkin ja tänään tekniikka ihmetteli, miten pystyn muistamaan niin paljon tietoa asiakkaasta. Muillakin tutkijoilla on kuulemma ollut vastaavia mokalähetyksiä, eivätkä he ole pystyneet muistamaan asiakkaiden puuttuvia tietoja niin, että tulokset olisi voinut korjata.

Kerroin tekniikalle tuosta omasta ”manuaalisesta varmuuskopioinnista” ja hän vinkkaa siitä myös muille tutkijoille. Kuuleman mukaan uusien tekijöiden kanssa on alusta asti ollut hiukan ongelmia tulosten ja tekniikan käsittelyissä. Tuli oikeasti hyvä mieli siitä, että työtäni tunnutaan arvostettavan ja omia, toimivia työtapojani ollaan valmiita suosittelemaan muillekin :)

Työt on tältä viikolta jo periaatteessa tehty tuloksien mukaan, mutta huomenna aion ottaa vielä extraa muutaman tunnin. Olen nyt reilu viikon pitänyt kotityölakkoa (jotain ihan välttämättömämpiä hommia vain tehnyt) ja huomiselle olen kirjoittanut listaa muulle porukalle kaikista ”vaadituista” kotitöistä. Saavat sitten keskenään tapella ja setviä, kuka tekee mitäkin. Ainoa, mikä minua kiinnostaa on se, että kaikki hommat tulevat tehdyksi. Aina on hyvä syy tehdä töitä, jos sillä välttää muiden jälkien moppaamisen, hah!

Antti saa aloittaa siivoamisen jo tänään. Hänellä on tapana jättää kaikki tavarat aina siihen, mihin ne kädestään sattuu pudottamaan. Työkokeilupaikasta tänään kotiutessaan toi tullessaan jonkun pesujauhepullon ja jätti sen keittiön työtasolle. Pikkupoika kiinnostui pullosta ja sitä yrittäessään kurkotella, tipautti pullon lattialle ja puff. Ilmeisesti korkki oli jotenkin viallinen. Artun otin olkkariin leikkimään ja herra saa siivota jäljet, kun tulee jäähallilta. Mitäs ei vienyt pulloa vessan siivoustelineeseen, missä muitakin pesuaineita pidetään.

Tässäpä tämä pääntyhjennyspäivitys. Salkkareiden jälkeen aion vielä katsella taustamatskut tulevaan näyttötyöhön ja ehkäpä jonkinlaisen rungon artikkelille kirjoitella. Huomenna se olisi pakko saada tehtyä, koska Anssilla on sunnuntaina koko päivän kestävä pelireissu ja sinne pitää vanhemman lähteä mukaan eli sain nakin. Antti on kuulemma niin väsynyt työpäivistä, että ei jaksa lähteä. No, huomisen jälkeen todellakin on sitten väsynyt...