Viittä vaille varmistettu

Välillä vähän positiivisiakin uutisia!

Antille varmistettiin eilen, että työkokeilun loppuessa maaliskuun viimeinen päivä siirtyy hän heti huhtikuun alusta vakinaiseksi työntekijäksi firman palkkalistoille. Sopimukseen ei näillä näkymin tule edes koeaikaa, joten ei tarvitsisi sitten jännittää sitäkään, saako kesän jälkeen kenkää. Mutta en suostu huokaisemaan helpotuksesta ennen kuin on paperit allekirjoitettuna :)

Työpaikkailmoituksiin oli tänään tullut haettavaksi tuohon parin kilometrin päähän perustettavan yrityksen myyntipuolen paikka. Kyse on tosin vaan kesän ajan pyörivästä toiminnasta, mutta houkuttelee silti. Olisi ainakin oikeasti oman alan koulutusta vastaavaa työtä ja pyörällä sutasten paikan päälle kestäisi kymmenen minuuttia. → Hakuun.

Ei mulla nyt muuta. Menen jatkamaan kirppiskamojen kuvailuja ja yritän saada sen urakan tänään pois päiväjärjestyksestä :)

Yrittänyttä laitetaan (halvalla?)

Meinasi käpy palaa jo aamusta Anttiin. Aloittaisin kotityölakon uudelleen, jos sillä aiemmin olisi ollut enemmän vaikutusta.

Koska nyt on ollut aika lauhaa kelien puolesta, niin keräsin eilen ja toissapäivänä eteisestä ylimääräisiä asusteita ja paksuimpia talvivaatteetteita pesuun. Tarkoituksena oli ne pesun jälkeen viedä varastoon. Heittelin kamppeita kuivurin jälkeen suoraan jätesäkkiin ja täyden säkin jätin makkarin nurkkaan. Yksi takki oli vielä eilen illalla kuivumassa.

Antti oli eilen hukannut piponsa ja kyseli varapipoa illalla. Sanoin, että ainakin yksi pipo oli pestynä säkissä, voisi etsiä sieltä. Ja mitä tekee mies?! Pipo löytyy säkistä, mutta koko makkari on hujan hajan tumppuja, pipoja ym vaatteita. Pyysin häntä muutamaan otteeseen korjaamaan jälkensä, koska koira kuitenkin menee makoilemaan vaatteiden päälle ja sitten onkin kiva, kun kauheita karvatuppoja on neuleissakin. Ei kuulemma kuulu jälkien siivoaminen hänelle, koska ei ollut pyytänyt pipoa pesemään ja laittamaan säkkiin. Silti kuitenkin jaksaa aina valittaa siitä, kuinka eteinen on täysi tavaraa ja se pitäisi raivata. Kumpsis kampsis parempi? Ei sit kai kumpsiskaan. Yritä tässä nyt sitten imuroida ja mopata.

Ei ole palkka tullut. Ei ole viesteihin vastattu. Aamulla laitoin tutkimuspäälliköllekin jo tiedustelua, että mikä tässä nyt on pelin henki. Ei ole tullut vastausta, vaikka yleensä vastailee sähköposteihinkin muutaman tunnin sisään. Annan armoa vielä tämän iltapäivän ja sitten otan yhteyttä liittoon. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Vessapaperia on pari rullaa jäljellä ja jos se loppuu, niin... Sanomalehti on tehty luettavaksi, mutta sitä ei ruskeallasilmällä lueta.

Joka päivä yleensä katselen työpaikkailmoitukset. Ei niin mitään. Työkkärin varaan onkin ihan turha laskea: koskaan en ole sitä kautta töitä saanut. Tosin tähän mennessä olen koko aikuisikäni aikana ollut ehkä noin kymmenen kuukauden ajan parissa pätkässä oikeasti kokonaan työtön.

Laittelen myös nyt mahdollisimman moneen rekryfirmaan profiileja. Ei ainakaan kukaan pääse ”kehumaan” yrityksen puutteesta :) Pienimuotoiseksi itsensä työllistämiseksi voisi kai laskea sen, että näytetöitä sain jo tämän parin viikon aikana mukavasti eteenpäin suoriin hakuihin eri firmoihin ja samaa aion jatkaa vastedeskin.

Lisäksi sain jo sähköpostiini yhdestä amk:n tutkinnosta pyytämäni lisäinfon. Sisältö vaikuttaa mielenkiintoiselta ja olisi jatkumo aiemmille opinnoilleni sekä työkokemukselleni. Tutkinnon voisi suorittaa osittain etänä (mikä olisi hyvä pitkän matkan takia ja voisi samalla tehdä töitä). Ainoastaan mietityttää se, että suorittaminen kestäisi 4,5 vuotta... Anssi olisi täysi-ikäinen, kun valmistuisin :)

Perjantain pähkäilyä

Huh, mikä päivä! Sössin eilen yhden asiakkaan tietojen lähettämisen, kun kone temppuili. Tiedosto, kun tulee lähetetyksi tekniselle, niin itse en sen tietoja enää sen jälkeen pysty muuttumaan. Onneksi kuitenkin teen myös ihan paperille kunkin asiakkaan kohdalla muistiinpanoja ja pystyin niiden perusteella lähettämään korjauspyynnön tekniselle.

Sama moka on tapahtunut pari kertaa aiemminkin ja tänään tekniikka ihmetteli, miten pystyn muistamaan niin paljon tietoa asiakkaasta. Muillakin tutkijoilla on kuulemma ollut vastaavia mokalähetyksiä, eivätkä he ole pystyneet muistamaan asiakkaiden puuttuvia tietoja niin, että tulokset olisi voinut korjata.

Kerroin tekniikalle tuosta omasta ”manuaalisesta varmuuskopioinnista” ja hän vinkkaa siitä myös muille tutkijoille. Kuuleman mukaan uusien tekijöiden kanssa on alusta asti ollut hiukan ongelmia tulosten ja tekniikan käsittelyissä. Tuli oikeasti hyvä mieli siitä, että työtäni tunnutaan arvostettavan ja omia, toimivia työtapojani ollaan valmiita suosittelemaan muillekin :)

Työt on tältä viikolta jo periaatteessa tehty tuloksien mukaan, mutta huomenna aion ottaa vielä extraa muutaman tunnin. Olen nyt reilu viikon pitänyt kotityölakkoa (jotain ihan välttämättömämpiä hommia vain tehnyt) ja huomiselle olen kirjoittanut listaa muulle porukalle kaikista ”vaadituista” kotitöistä. Saavat sitten keskenään tapella ja setviä, kuka tekee mitäkin. Ainoa, mikä minua kiinnostaa on se, että kaikki hommat tulevat tehdyksi. Aina on hyvä syy tehdä töitä, jos sillä välttää muiden jälkien moppaamisen, hah!

Antti saa aloittaa siivoamisen jo tänään. Hänellä on tapana jättää kaikki tavarat aina siihen, mihin ne kädestään sattuu pudottamaan. Työkokeilupaikasta tänään kotiutessaan toi tullessaan jonkun pesujauhepullon ja jätti sen keittiön työtasolle. Pikkupoika kiinnostui pullosta ja sitä yrittäessään kurkotella, tipautti pullon lattialle ja puff. Ilmeisesti korkki oli jotenkin viallinen. Artun otin olkkariin leikkimään ja herra saa siivota jäljet, kun tulee jäähallilta. Mitäs ei vienyt pulloa vessan siivoustelineeseen, missä muitakin pesuaineita pidetään.

Tässäpä tämä pääntyhjennyspäivitys. Salkkareiden jälkeen aion vielä katsella taustamatskut tulevaan näyttötyöhön ja ehkäpä jonkinlaisen rungon artikkelille kirjoitella. Huomenna se olisi pakko saada tehtyä, koska Anssilla on sunnuntaina koko päivän kestävä pelireissu ja sinne pitää vanhemman lähteä mukaan eli sain nakin. Antti on kuulemma niin väsynyt työpäivistä, että ei jaksa lähteä. No, huomisen jälkeen todellakin on sitten väsynyt...