Ei ole luottamista

 

Syksy tuntuu menneen hujahtamalla ohitse. Viimeinkin vähän lunta maassa ja ensimmäiset joulukoristeet askarreltu, mutta silti joulumieli on vielä jossain siellä saavuttamattomissa.

Muutama viikko sitten läheisellä sukulaisella todettiin vakava sairaus, joka on romahduttanut hänen kuntonsa näiden viikkojen aikana todella huonoksi. Kotioloissa sama yhden ihmisen viettämä hotellielämä on jatkunut ja kaiken muun ohella imee mehut jaksamisestani.

Eilen sain vahvistuksen epäilylleni, että Antti olisi aloittanut pelaamisen uudelleen. Aavistelin sitä jo siinä vaiheessa, kun hänen kauppareissunsa tuntuivat venyvän aiemman puolen tunnin sijasta pariinkin tuntiin, vaikka hänellä ei omaa rahaa olisikaan mukanaan vaan tarkoituksena ostaa ruuat antamillani rahoilla.

Viime viikolla oli lompakkooni jäänyt muutama seteli ja kolikoita. Antti lähti kauppaan ja sanoi ottavansa lompakostani setelit. Matka lähikauppaan kestää autolla muutaman minuutin, mutta hänellä se kesti puolitoista tuntia. Unohdin kysellä silloin syytä viipymiseen, koska viestittelin äitini kanssa silloin illalla sukulaiseni terveydentilasta.

En sitten edes tullut tarkistaneeksi paljonko rahaa oli hävinnyt kuin vasta sunnuntai-iltana, kun piti Anni lähettää lähikauppaan hakemaan margariinia ja maitoa. Luulin lompakossani olevan useamman kahden euron kolikon, mutta siellä olikin vain muutama kymmensenttinen. Antilta kysyttäessä kiisti pelaamisen, mutta ei osannut antaa selitystä viipymiselleen.

Toisekseen pelaamisen uudelleen alkamista puoltaa myös se, että aiemmin olen saanut hänen tililtään käydä ”rahapäivänä” maksamassa joitakin laskuja, mutta pari viime kuukautta hän on itse laittanut tilisiirron suoraan minun tililleni, mistä laskut on maksettu. Jostain vanhasta laskusta tuli nyt karhukirje ja sitä selvittäessä kysyin lupaa selata hänen verkkopankkiaan. Lupaa ei myönnetty ja verkkopankkitunnukset hän on pitänyt lompakossaan. Sattumoisin olen kuitenkin muutaman kerran löytänyt tietokoneen sivuhistoriasta pelipaikkoja eli joillakin pelisivuilla hän on edelleen käynyt.

Hiton huonoon saumaan tulee taas tämäkin juttu. Kotihoidontuki loppui marraskuuhun ja pitäisi töitä painaa nyt sen verran enemmän, että kuittaisin ”vajeen”. Lisäksi joulu tulossa ja talvea vasten aina sähkölaskutkin nousevat. ttämän kuun aikana on myös pakollinen autoremppa ja katsastus, joihin uppoaa useampi satanen.

Luonnollisesti sukulaisen sairauteen verrattuna melko mitätöntä ruputtamista tämä, mutta huolestuttaa se tilanne, joka voi olla piankin edessä. Jos sukulaiseni ei selviä tarkoittaa se sitä, että tuskin pystyn ihan täysillä keskittymään vain tähän meidän huushollin tilanteeseen vaan aikaa imee sitten myös ihan käytännönasioiden selvittely ja muiden omaisten tukeminen surussa. Pelkään, että siinä vaiheessa, jos luottaa muille niin simppeleitä asioita kuin kaupassa käynnin ja rahan käytön Antille, niin ei siitä hyvä heilu. Muutenkin tämä meininki, että ”jos olen kuusi tuntia päivästä töissä, niin en kotona tee mitään” -systeemi korpeaa. On ne minunkin vuorokauden tunnit rajalliset.