Tuntuu, että tänään kannatti nousta
sängystä yhtä paljon kuin vetää tukossa olevaa vessanpönttöä,
vaikka tietää, että sontavesi lainehtii kohta lattialla.
Aaumulla nukuin pommiin. Herätys oli
seiskalta ja kasin aikaan Anni kolisteli alakertaan, jolloin
havahduin. Kai se känny oli jossain vaiheessa herättänyt, mutta
jostain syystä se oli tuupattu tyynyn alle piiloon. Eikä mitään
muistikuvaa hälytyksestä.
Katsastus oli varattu yhdeksältä ja
kauheella tohinalla herättelin Artun ja laittelin aamupalan.
Kannatti se aamukahvikin siinä kiireessä vetää sitten henkeen ja
purjota samoja reittejä ulos. Aika ”hehkeen” näköiset silmät
sen kakomisen jälkeen. Mut, hei! Katsotaan maailmaa uusin silmin!
Katsastuskonttorille ehdimme tasan
yhdeksältä, mutta sitten oli päästömittaustodistus hukassa.
Tiesin, että se oli hanskalokerossa, mutta ei vaan osunut silmään.
Kuitti kyllä löytyi. Sepesin koko lokeron sisällön repsikan
paikalle (löysin siinä samalla vanhempien muksujen elatussopparit,
jotka vanhentuu tässä kuussa, kiva) ja koska tavallaan olimme jo
siinä vaiheessa myöhässä ja Arttu paineli pitkin parkkipaikkaa,
niin kaikki paperisälä jäi penkeille, kun kiikutin viimein
päästölappua katsastusmiehelle.
Kotio tullessa piti mennä
verkkopankkiin katsomaan käyttötilin tilanne. Lupasin ne
joululaatikot tehdä vanhemmille ja piti aineksia lähteä ostamaan.
Käyttäjätunnusta näpytellessä tuli totaalinen blackout. Ei
onnistunut. En muistanut. Eilen viimeksi kävin verkkopankissa ja
tunnus on yleensä selkäytimessä, mutta nyt ei tullut mieleen
mitään. Pakko oli lähteä pankkiin kysymään, että mikä hitto
se numerolitania on. Pikkasen noloa, kun virkailija kuitenkin
koneelta näki, että olin verkkopankissa eilen käynyt tilieni
välisiä siirtoja tekemässä :)
Pankista sitten ruokakauppaan hakemaan
loota-aineksia. Toisaalta niitä laatikoita olisi kivempi paistaa,
jos muistaisi ostaa myös ne paistovuuat. Uusi reissu, kun kotona
tämäkin tosiasia iski vasten pläsiä.
Töissä menikin sitten ihan suht
mukavasti. Migreenin takia muutaman kerran luurien välissä syöksyin
vessaan (viikkotavoite on melkein selvä, ei paineita huomiselle) ja
kerran päästin luurille. Asiakas ei sitä kuullut. Hän oli
muutenkin heikkokuuloinen ja erite tukki varmaan suurimman osan
migrofonista. Siinä mitään haittaa tullut. Akku loppu, töihi tuli
tauko, sain luurin lataukseen ja pääsin putsaileen sen.
Odottelin akun latautumista ja täytin
tiskikoneen vastoin nykyisiä vakaumuksiani. Kuume lähti nousuun,
mutta ajattelin tuutata viikkosaldot töiden suhteen hyvälle
mallille tänä iltana. Hyvin meni siihen asti, kunnes soitin
johonkin Pohjois-Suomen päivystävään hinauspalveluun. Kannattaa
siis todellakin lueskella mainoksilla täytettyjä nettisivuja töiden
lomassa... Edellinen asiakas ei vastannut, niin ajatuksissani sitten
soitin ensimmäiseen näytöllä näkyvään puhelinnumeroon. Enpä
saanut hinurisetästä juttukaveria :D
Ainoa, mikä tänään on onnistunut,
on Anssin tekemä suklaakakku Artulle. Kolme vuotta tuli täyteen
tasan iltakahdeksalta. Eipä hän reseptiä suostunut kertomaan. Sen
verran vakoilin, että tummaasuklaata ja jotain pähkinämarjasuklaata
se oli veljensä synttäriyllätykseen varannut. Seuraavalla kerralla
vakoilen paremmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti