Kireä tunnelmainen viikonloppu takana

Tänään oli pakko ottaa vapaapäivä, koska viikon työputki ja eilinen koko päivän kestänyt pelireissu Anssin kanssa imi mehut aivan totaalisesti. Lähdettiin kotoa jo puolen päivän aikaan ja paluu oli puolen yön jälkeen. Sitten odottelin muutaman tunnin unta. Korvissa vaan soi se meteli, mitä paristakymmenestä teini-ikäisestä pojasta voi lähteä tunnista toiseen suljetussa bussissa. Sitä kuunnellessa kuitenkin valmistui pari paria villasukkia, joten ei mennyt ihan hukille sekään takapuolen puuduttaminen.

Lauantaina töiden jälkeen kävin kaikki perjantaina näyttötyötäni varten etsimät lähteet läpi ja kirjoitin pyydetyn artikkelin. Alkuun pääseminen tuntui hankalalta ihan jo aiheenkin takia, mutta suurin syy oli se, että en puoleen vuoteen oikeastaan kirjoittanut mitään arvosteltavaksi lähetettävää ”oikeaa tekstiä”. Tänään oli sähköpostissa viestiä, että valintaprosessin tulokset ilmoitetaan tällä viikolla.

Eilisen pelireissun ajaksi Anni ja Arttu menivät mummulaan, joten Antti jäi yksin kotio. Oletin, että olisi jotenkin saanut siivouksia etenemään, mutta ainoa tehty juttu oli imurointi. Alkuillasta alkoi minun puhelin piiputtaa, kun Antti soitteli, että lauantaina huoltoon viety auto olisi haettavissa, mutta aiemmin tehdystä huoltotöiden kustannusarviosta hinta oli noussut satasella kolmeen sataan euroon. Samaa syssyyn hän ilmoitti, että hänellä ei ole tilillään rahaa maksaa huoltoa.

Siinä sitä sitten lyötiin päätä luuriin jonkin aikaa. Antti oli perjantaina kehunut, että oli tililtään nostanut huollon kustannusarvion verran rahaa ja pystyisi maksamaan huollon autoa hakiessaan. Eilen illalla niitä rahoja ei sitten kuitenkaan ollut. Selitti rahojen menneen kauppaostoksiin, minkä heti totesin valeeksi. Ainoa kaupassa käynti oli lauantaina lähikaupasta haettaessa muutama maitopurkki. Ei maksa paria sataa euroa, ei!

Rahojen katoamiseen ei löytynyt selitystä, mutta sitten alkoi Antin vaatimukset siitä, että minulta pitäisi löytyä koko summa heti, että auton saisi haettua. Joo, millähän ne rahat saisin korjaajalle hoidettua, jos olen parin sadan kilsan päässä itse ja pankkikortti mukanani. Laitoin luurin kiinni ja yritin keskittyä poikien peliin. Vaikeeta se oli, kun vähän väliä tuli tekstaria, että ”Mitä tehdään? Huomenna pitäisi päästä autolla töihin.” Jätin vastaamatta.

Jossain vaiheessa iltaa Antti laittoi viestin, että oli saanut jostain hankittua satasen ja kävi sen antamassa korjaajalle autoa hakiessaan. Minun sitten pitäisi loput maksaa tämän viikon tiistaina. Aha, varsinainen reilukerho. Tilipäivä on loppu kuusta ja jos maksan huollon huomenna, se on pari viikkoa sitten budjetti suht nollilla. Katsastuksen olen jo varannut tälle viikolle sekä päästömittaukset ja nekin on pakko hoitaa ajallaan ja maksaa heti.

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään Antin kaveri soitti ja pyysi tätä kahville. Kas, löytyihän sitä rahaa sitten kummasti. Lähteissä sanoin hänelle, että voisi ottaa matkan varrelta maidot kaupasta. Arvatkaapa vastaus. ”Ei mulla ole rahaa mihinkään ylimääräiseen.” Tästä itsekään en nyt pääse lähtemään, kun pesissä on valkeat. Taitaa lypsyreissun nakki viuhua Anssille.