Annin kanssa ollaan pelattu Scrabblea
aika usein, mutta aikuisen kannalta pelin kulku on aika ylivoimaista.
Vaikka tuo tyttö ei mikään tyhjäpää verbaliikan suhteen
olekaan, niin kehiteltiin tällaiset helpot ja mukaillut säännöt,
joilla peli sujuu aikuinen-lapsi -pelissä.
Kuten kuvasta näkyy, sanat voi olla
ihan puhekielenkin sanoja tai esimerkiksi molempien tuntemien
lemmikkieläinten nimiä. Tietenkin voimassa on myös ihan perussanat
ja niiden monikkomuodot. Pelin alussa voi sopia, minkälaiset sanat
hyväksytään, mutta todennäköisesti pelin edetessä voi joutua
puolin ja toisin tekemään kompromisseja hyvin perusteltujen sanojen
kohdalla :)
Jos haluaa mukailla Scrabblen oikeita sääntöjä, voi pisteet laskea. Meidän viimeisessä pelissä kuitenkin teimme niin, että pisteitä ei laskettu. Teimme niin, että kun pussista loppuivat kirjaimet, niin voittajan ratkaisi se, kumpi viimeksi oli saanut laitettua laudalle molempien hyväksymän sanan.
Jos haluaa mukailla Scrabblen oikeita sääntöjä, voi pisteet laskea. Meidän viimeisessä pelissä kuitenkin teimme niin, että pisteitä ei laskettu. Teimme niin, että kun pussista loppuivat kirjaimet, niin voittajan ratkaisi se, kumpi viimeksi oli saanut laitettua laudalle molempien hyväksymän sanan.
Sanan piti olla ”oikea sana”, koska
lasten kanssa pelatessa mielestäni ei kannata lähteä elvistelemään
lyhenteiden tuntemuksellaan. Silloin kärsisi koko peli ja tunnelma
sen mukana.
Yleensä Scrabble mielletään
älypeliksi, jolla aikuiset ottavat mittaa toisistaan, mutta sopiihan
se myös ihan nuorille kouluikäisillekin. Näillä säännöillä
voi pärjätä pelissä sellainenkin, jolla ei ihan niin laajaa
sanavarastoa ole oikeiden sääntöjen vaatimiin sanoihin.
Suosittelen! Ottakaa yhteistä aikaa lasten kanssa ja kokeilkaa :)
Peli vie mennessään, varsinkin, kun aletaan ehdotettujen sanojen
sopivuutta purkamaan. Niitä perusteluja sitten oikeasti löytyy :D