Lyyti kirjoitti

”Koska ilmeisesti palkkapäiväni on muuttunut, voisitteko ilmoittaa sen uuden ajankohdan, niin saan liiton kanssa sovittua uuden eräpäivän jäsenmaksuni maksamiselle?”

Naps, palkka oli tilillä melkein heti :)

Se ongelma on nyt pois päiväjärjestyksestä. Hyvä niin, saa pulssin pikkasen tasaantumaan. Makselin heti kaikki laskut pois, osan ennakkoon. Eihän tuossa pinossa ollutkaan kuin sähkölasku ainoastaan myöhässä.

Tänään käyn nostamassa käteistä puukuormaa varten, mutta jätän ne rahat vielä jemmaan. Tilaan kuorman vaikka ensi viikolla. Liiterissä on iso kasa sitä huonompaa puuta, mitä viime kesänä pilkoin piharakennelmista tarkoituksena käyttää lämpimillä keleillä saunan lämmitykseen. Käyttää niitä nyt plussakeleillä, niin siistiytyy sekin mesta pikkuhiljaa.

Antille vaan se saunan lämmittäminen on sellainen mörkö (vaatii vähän vaivaa), että on ottanut vesipadankin lämmitykseen aina niitä parempia tilauspuita. Niitä kun ajattelin pääasiassa sisälämmitykseen paremman lämpöarvonsa takia. Mutta miten vain helpoimmalla pääsee. Kuinkahan kiukkunen se lauantaina mahtaa olla... Lähden Anssin kanssa pelireissuun koko päiväksi ja Antin pitäisi kotona katsoa kahden nuorimman perään ja lämmittää illalla sauna valmiiksi siihen mennessä, kun kotiudumme. Aikasemmin hän jo puhui, että ei ole lauantaina aikaa mihinkään ylimääräiseen, kun pitää katsoa kisoja. Keksisi joskus jotain yllättävämpää selitystä saamattomuudelleen :)

Tämän aamun ”paras” oli, kun laitoin roskapussin oven pieleen ja pyysin nakkaamaan sen pönttöön töihin lähtiessään. Ei pysty, kun pitää pitää kädet takin taskuissa. On jättänyt hanskansa autoon, eikä viitsinyt niitä hakea. Auto on siis kolmen metrin päässä ulkorappusista, mutta olisi joutunut tuomaan vielä erikseen avaimet sisälle. Niin ja se roskis on metrin päässä pihatien reunasta... jep.

Mun kotityölakko loppu nyt!

Sain kaikki juoksevat asiat jo aamusta hoidettua, valkeet on hellassa ja koneet pyörii. Vaikka Anni ja Anssi ihan kiitettävästi ovat osallistuneet kotitöiden tekemiseen mun lakon aikana, niin ei tarvitse paljon etsiä sotkua.

Pyykkiä on viikkaamatta parin koneellisen verran ja tavaraa hujan hajan. Taidan ottaa ne tämän päivän savotaksi. Sitten voisi pikkuhiljaa alkaa kevätsiivouksen merkeissä käymään kaikkia kaappeja läpi ja laittaa tavaraa kiertoon.

Yhden hyvän ”siivoustaktiikan” olen tässä lakon aikana kehitellyt. Roskisauto käy joka toinen viikko ja edellisenä päivänä kerään käyttökelvotonta ja tarpeetonta kamaa koko säiliön täyteen. Silloin kukaan ei ehdi sinne dyykkaamaan ennen säiliön tyhjentämistä :) Anni varsinkin on varsinainen hamsteri, eikä antaisi heittää mitään pois.

Huutiksessa olen aikojen kuluessa myynyt jonkin verran tavaraa, mutta nykyään siellä ei kauppa oikein käy. Kohteita olen myös laitellut FB:n kirppissivuille, mutta luovuin siitä hupivaraajien takia.

Paikallisella kivijalkakirpparillakaan ei tunnu tavara enää liikkuvan, kun paikka on vaihtunut kauemmaksi keskustasta.

Viime kesänä oli hyvä, kun oli niitä kesäkirppareita. Jos niitä järjestetään tänä vuonna, niin menen sitten sinne myymään itse taas. Periaatteessa säästää aikaa ja vaivaa, kun roudaa kamat vaan myyntipaikalle ja antaa mennä sillä hinnalla, mitä ostaja on valmis maksamaan nähtyään tuotteen. Joo... tai sitten järkkäillään oma pihakirppis, kun kelit lämpiää. Viimeksi houkutteli paikalle enemmän vanhan kaupan kohtalosta uteliaita kyselijöitä kuin varsinaisia ostajia. Siinä tarvita kuin pari puheliasta pappaa ja muutama utelias mummeli, niin johan selvitää tämänkin torpan historiasta yhtä ja toista :)

 

Päänsärkyä kaikesta

 

Eilen tuli tieto sairaasta sukulaisesta, että syöpä on levinnyt aggressiivisesti. Hoitavan lääkärin mielipide on se, että seuraavan tilanteen tullen, häntä ei enää elvytetä. Osastopaikkaa ei olla vieläkään saatu lähisairaalasta tilan puutteen vuoksi. Lauantaina olisi tarkoitus mennä häntä seuraavan kerran katsomaan. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Pakko se on kai lipsua taas jonkin verran kotityölakostakin, koska lupasin tehdä joululaatikot vanhemmilleni. He eivät ole ehtineet töiltään ja sairaalassa käynneiltään oikein joulua valmistella, joten apu tulee tarpeeseen. Urakan taidan aloittaa tänä iltana, kun koulun joulujuhlasta kotiudutaan. Tosin migreeni tuntuu kolkuttelevan, vaikka otin jo lääkkeen.

Toissa päivänä Antti oli hajottanut kuistin rappusen, en tiedä miten se on mahdollista. Kuitenkin yhden rappusen laudat olivat säpäleinä. Sanoin, että se on korjattava heti, koska jos siinä astuu hutilaan, niin voi, voi. Eiliseen mennessä hän ei ollut rappua korjannut ja Anssi hoito homman. En vaan tajua sitä, että jos jotain hajottaa, niin miksi sitä ei sitten voi hoitaa myös itse kuntoon.

Eilen laitoin ulko-oveen uudet tiivisteet, niin mitä tää yksi välkky tekee? Kävi pihalla ja koska joku tiivisteen reuna oli repsahtanut auki, niin repi kaikki tiivisteet pois. Ei sitten voinut painaa sitä tiivistettä uudelleen liimapinnastaan paikoilleen. Siellä se lojuu, repäisty kumipötkö nyt eteisen lattialla. Ilmeisesti roskiskin oli sitten liian kaukana. Tuntuu, että joka jutun saisi olla tekemässä pariin kertaan, kun yksi ei yhtään arvosta muiden vaivannäköä.

Seurasin eilen illan mittaan Antin toimintaa kotona. Töiden jälkeen hän oli joko tietokoneella tai katsoi telkkaria. Artun kanssa vaihtoi muutaman sanan, mutta ei elettäkään mihinkään muuhun, vaikka poika haki häntä leikkimään autoilla. No, joo... jääkaapille kuitenkin jaksoi liikkua useampaan kertaan.

En tiedä. Taitaa olla yhtä tyhjän kanssa koko kotityölakkoilu. Muksut kyllä hoitavat hommia ja ehdottelevat vaihtokauppoja tietyistä töistä, esimerkiksi jos täytän tiskikoneen, niin he pyyhkivät pölyt jne. Antilla tuntuu olevan se käsitys, että koska itse en tee mitään, niin hänenkään ei tarvitse. Eli ei muutosta mitenkään aiempaan tilanteeseen, olen lakossa tai en. Hitto, ottasin siitä eron, jos ei oltaisi jo erottu.

Kotityölakko, päivä 13

 

Pakko oli tehdä pikku poikkeus lakkoiluun ja täyttää tiskikone. Kaikki lautaset ja aterimet loju likasina ympäri pöytiä ja tiskipöytä oli täysi kippoja ja kuppeja. Tuli vasta jälkeenpäin mieleen, että jos olisin ”fiksusti” tehnyt, niin olisin tiskannut vain itselleni ja Artulle tarvittavat astia ja jättänyt tiskarin täyttämättä. Paitsi, että tossa romuläjässä ei olisi mahtunut edes haarukkaa pesemään purkamatta isompaa osaa tiskeistä johonkin sivuun.

Keräyspaperit myös pinosin ja pakkasin uudelleen. Joku valopää oli ohi mennessään leväyttänyt pinon vintin rappusista eteisen lattialle ja siitä ne sitten oli hienosti kastunut märkien kenkien talsiessa ylitse. Tietenkään niitä hiekkasia ja märkiä kenkiä ei voinut sitten siihen eteiseen jättää kuivumaan niiden jo valmiiksi märkien lehtien päälle vaan ne piti tuoda keittiön nurkkaan valuttamaan moskansa. Kukaan ei varmaan arvaa, kenestä puhun.

Ruuan tein töiden lomassa. Niinkin vaativaa kuin riisipuuroa. Muksujen herkkua, mutta eihän se tietenkään kenellekään vaativampien makunystyröiden omaavalle maistu. Iltaruuaksi on nyt uunissa tulossa kanaa. Jos joku ei siitä tykkää, niin voi sitten miettiä: kumpi oli ensin muna vai kana. Munatilanteen voi itse tarkistaa jääkaapista, jos haluaa.

Alkupäivien ärsytys porukan saamattomuuden suhteen on aika hyvin vaihtunu ketutuksen kautta välinpitämättömyyteen. Ei paljon kiinnosta, kun ei ketään muutakaan näytä kiinnostavan. Jotain pikkuhommia muksut on välillä tehneet, pesseet omat pyykkinsä jne, mutta pääasiassa kaikki paikat on mullin mallin. Mikään kama ei tunnu löytävän takaisin paikalleen ja tavarakasoja on tasan joka tasolla, mihin niitä vaan saa pinottua.

Tänään totesin, kun Antti etsi taskulamppua, että aina sen paikka on ollut magneetilla kiinnitettynä jääkaapin ovessa ja jos hän ei itse sitä ole edellisen käyttönsä jälkeen voinut paikoilleen laittaa, niin ihan sama minulle, missä sekin on. Itselläni on yksi lamppu jemmassa liiterissä käyntejä varten, mutta ei ole aikomustakaan antaa sitä muiden käyttöön.

Eteinen on niin järkyttävä mylläkkä, että sieltä ei löydä mitään. Antin takista on ripustuslenkki rikki, mutta henkaria ei kuulemma voi käyttää. Vaatii ilmeisesti liikaa liikkeitä ja energiaa. Sitten, kun se takki ei pysy pelkästä kauluksesta naulakon nupissa kiinni, niin on kenkien seassa lattialla. Siellä ne hanskat, pipot ja villasukatkin on kurien keskellä lattialle tiputettuna, kun on omia hanskojaan hyllystä etsinyt ja ”kiireellä” pitänyt lähteä ulos. Ei ”ehdi” jälkiä korjata. Tänään riisu Artulta ulkovaatteet keittiön lattialle ja siinä ne sitten lojui aikansa, kunnes potkittiin eteisen lattialle. Hienossa kunnossa näyttää olevan keittiön vaalea mattokin...

Pienellä mielenkiinnolla odottelen joulua. Joulusiivouksen olen yleensä aloittanut hyvissä ajoin ja sitten porukalla aaton aattona siivottu kaikki loput ennen kuusen sisälle tuontia. Tässä mietiskelin, että jos täällä oikeasti porukka haluaa jouluna huushollin olevan tässä kunnossa, niin se ilo heille suotakoon. En aio osallistua päinvastaiseen toimintaan. Voi olla, että ne yrittää laskea sen varaan, että minulla pinna palaisi ja alkaisin puunaamaan. Ei tule tapahtumaan. Saan kinkun isältäni joululahjaksi, sen paistan ja laatikot on valmiina pakkasessa. Siinä on joulutarjottavat. Enempää en ruokienkaan suhteen tee. Ja jos teen, niin syön itse junnun kanssa. Pihtaus ja säännöstely kunniaan.

(Kokkailujen suhteen kuitenkin pidän varauksen, koska muistin, että otin pakastimesta kalaa sulamaan lohipiirakkaa varten ja päässä on muhinut pari eri sovellusta voitaikinasta. Joten, jos siis hieman vedän sanojani takaisin...)

 

Perjantain pähkäilyä

Huh, mikä päivä! Sössin eilen yhden asiakkaan tietojen lähettämisen, kun kone temppuili. Tiedosto, kun tulee lähetetyksi tekniselle, niin itse en sen tietoja enää sen jälkeen pysty muuttumaan. Onneksi kuitenkin teen myös ihan paperille kunkin asiakkaan kohdalla muistiinpanoja ja pystyin niiden perusteella lähettämään korjauspyynnön tekniselle.

Sama moka on tapahtunut pari kertaa aiemminkin ja tänään tekniikka ihmetteli, miten pystyn muistamaan niin paljon tietoa asiakkaasta. Muillakin tutkijoilla on kuulemma ollut vastaavia mokalähetyksiä, eivätkä he ole pystyneet muistamaan asiakkaiden puuttuvia tietoja niin, että tulokset olisi voinut korjata.

Kerroin tekniikalle tuosta omasta ”manuaalisesta varmuuskopioinnista” ja hän vinkkaa siitä myös muille tutkijoille. Kuuleman mukaan uusien tekijöiden kanssa on alusta asti ollut hiukan ongelmia tulosten ja tekniikan käsittelyissä. Tuli oikeasti hyvä mieli siitä, että työtäni tunnutaan arvostettavan ja omia, toimivia työtapojani ollaan valmiita suosittelemaan muillekin :)

Työt on tältä viikolta jo periaatteessa tehty tuloksien mukaan, mutta huomenna aion ottaa vielä extraa muutaman tunnin. Olen nyt reilu viikon pitänyt kotityölakkoa (jotain ihan välttämättömämpiä hommia vain tehnyt) ja huomiselle olen kirjoittanut listaa muulle porukalle kaikista ”vaadituista” kotitöistä. Saavat sitten keskenään tapella ja setviä, kuka tekee mitäkin. Ainoa, mikä minua kiinnostaa on se, että kaikki hommat tulevat tehdyksi. Aina on hyvä syy tehdä töitä, jos sillä välttää muiden jälkien moppaamisen, hah!

Antti saa aloittaa siivoamisen jo tänään. Hänellä on tapana jättää kaikki tavarat aina siihen, mihin ne kädestään sattuu pudottamaan. Työkokeilupaikasta tänään kotiutessaan toi tullessaan jonkun pesujauhepullon ja jätti sen keittiön työtasolle. Pikkupoika kiinnostui pullosta ja sitä yrittäessään kurkotella, tipautti pullon lattialle ja puff. Ilmeisesti korkki oli jotenkin viallinen. Artun otin olkkariin leikkimään ja herra saa siivota jäljet, kun tulee jäähallilta. Mitäs ei vienyt pulloa vessan siivoustelineeseen, missä muitakin pesuaineita pidetään.

Tässäpä tämä pääntyhjennyspäivitys. Salkkareiden jälkeen aion vielä katsella taustamatskut tulevaan näyttötyöhön ja ehkäpä jonkinlaisen rungon artikkelille kirjoitella. Huomenna se olisi pakko saada tehtyä, koska Anssilla on sunnuntaina koko päivän kestävä pelireissu ja sinne pitää vanhemman lähteä mukaan eli sain nakin. Antti on kuulemma niin väsynyt työpäivistä, että ei jaksa lähteä. No, huomisen jälkeen todellakin on sitten väsynyt...

Olo on kuin elämäntapamarttyyrilla

 

Viime torstain mökkireissulta tarttui viikunapuun taimien lisäksi mukaan kukkivan koivun taimikin. Tarkemmin en tiedä, mistä lajikkeesta on kyse, mutta kuulemma tekee valkoisia kukkia. Viikunan laitoin puutarhan puolelle nurmialueelle ja koivun istutun terassin viereen, kivipengerryksen loppupäähän.

Nurtsin leikkuun aloittelin perjantaina. Piti mukamas nopeasti tempaista se siistiksi juhannusta vasten, mutta pääsin jatkamaan vasta eilen. Tänään taas satanut ja homma seisoo. Kaikki sisähommatkin on jäänyt omalle vastuulleni turhan paljon viime aikoina. Tuntuu, että vaikka kuinka urakoisia paikkoja siistimmiksi, niin aina on parin tunnin päästä jotain jossain levällään.

Pyysin Anttia keräämään Artun lelut ennen kuin imuroisin, niin mitä tapahtui? Antti haki muovipussin ja keräsi kaikki levällään olevat tavarat samaan kassiin ja kävi kippaamassa Artun sänkyyn. Lelukorit olisivat olleet metrin päässä. Siinä olikin sitten hänen tämän päivän urakkansa. Pleikkari on ollut taas kovassa käytössä, vaikka muut ovat touhunneet siivouksen parissa. (Muksut siivosivat huoneitaan.)

Antille siivoaminen yleensäkin tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi pitäisi joku hylly järjestää ja pyyhkiä pölyistä, niin tunkee vaan tavarat toiseen hyllyyn, keittiönpöydälle tai sängyn alle. Pölyjähän ei tietenkään tarvitse pyyhkiä, koska tyhjä hylly on siisti hylly.

Yhtenä päivänä Antti kävi jääkaapilla ja tipautti sieltä marinadikipon. Tottakai sitä öljyistä tahmaa oli ensinnäkin jääkaapin ja pakastimen reunuksissa, tiivisteissä, seinässä, lattialla ja valui koiranruokasäkin allekin. Ei pienintäkään ajatusta ollut hänellä siivota jälkiään. Ei kuulemma tarvitse, kun hän ei ollut kippoa jääkaappiin laittanut. Pihvejä olikin sitten heti kärkkymässä grillistä kuitenkin.

Tuntuu, että kaikki aika menee siivoamiseen ja samojen asioiden tuhraamiseen päivästä toiseen. Kuitenkin pitäisi ehtiä tehdä paljon muutakin. Ulkovaraston katto vuotaa ja se pitäisi korjata ennen kuin vesi valuu varastossa olevien tavaroiden päälle. Varastoa pitäisi päästä tyhjentämään, koska siellä on niin paljon ylimääräistä kamaa. Saunan katon purueristeet pitäisi päästä kaivamaan läpi ja tarkistamaan vintin kunto muutenkin.

Semmoisia perusjuttuja kodin kunnossapidon suhteen olisi tekemättä useitakin. Remppahommiin olisi jonkin verran tarvikkeita hankittuna, kunhan vain olisi aikaa niitäkin tuunailla edes pienissä määrin eteenpäin. Antti ei kovin aktiivisesti ole koskaan osallistunut mihinkään, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä ja jonkinlaisia kädentaitoja. Eikä se niin haittaakaan, kun itse olen tekevä ihminen. (Testattu: ei auta nalkutus, eikä nalkuttamatta jättäminen.) Se kuitenkin haittaa, että kuvittelee olevansa jollain omalla lomalla jatkuvasti, eikä edes siisteysjuttuja tarvitse hoitaa. Miksi sitä vessanpönttöä ei voi pestä sen jälkeen, kun sinne on ripulisen suolipomminsa käynyt ampumassa??

Tomaattiset kermaperunat ja punaviinipihvit

Leikkasi eilen vielä tälle päivällä yhdet pihvit ja loput lihasta pilkoin pakkseen. Punaviinikastiketta jäi yli pari desiä, joten lantrasin siitä öljyllä marimadin tämän päivän lihoille. Mukaan suolaa ja rosmariinia ruokalusikallinen. Pihvit oli marinadissa parisen tuntia jääkaapissa ennen paistamista.  Paistaminen kuten eilisillä pihveillä - Ohje tästä.

Kermaperunat laitoin valmiista perunasipulisekoituksesta. Joukkoon muutama tomaatti lohkottuina, suolaa, sinihomejuustoa noin 100 grammaa, purkki ruokakermaa, pippuria, basilikaa ja vettä niin, että seos peittyy. Uunissa puolisen tuntia 225 asteessa. Jos tuntuu, että on liian vetisen oloista uunista otettaessa, niin kannattaa antaa vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Kastikejauhe olisi varmaan saattanut toimia paremmin, jos sen olisi suoraan sekoittanut öljyyn. Laitan kokeiluun vielä tämän kesän aikana. Tarjoushinta oli kaksi pakettia eurolla, joten vielä sitä on useampi pussi kaapissa jemmassa.

Viikonlopun puuhastelut

Pihatouhut eteni hyvää vauhtia viikonlopun aikana. Lauantain käytin peräpihan raivaamiseen ja haravoimiseen. Puukasoissa oli jonkun verran sellaista tavaraa, että saa suoriltaan heittää polttomonttuun pienen kuivattamisen jälkeen. Suurin osa oli kuitenkin sellaista pölliä ja pidempää tavaraa, jotka sysäsin taas Antille työstettäväksi.

Ilmeisesti se kikkakakkonen toimii kohtalaisen hyvin, että itse olen koko ajan tekemässä jotain, jolloin Anttikaan ei pääse ”lusmuilemaan” omista hommistaan. Lauantaina sirkkelöi ja illan suussa lähti sisälle Artulle antamaan ruokaa. Pikkupoika oli touhunnut pihassa koko päivän ja simahti kesken ruokailun. Anssi ja Anni menivät yökylään mummulle, joten ajattelin käyttää tilausuutta hyväkseni, lyödä pillit pussiin pihahommien suhteen ja mennä ongelle. Antin kontolle jäi saunan lämmitys.

Sunnuntaina Antti sai kaikki pöllit pilkottua. Aika pökkelöä tavaraahan se oli, mutta joutaahan niillä kesäsaunaa lämmittämään. Näin lämpöisillä keleillä ei tarvitse poltettavassa puussa olla kummoista lämpöarvoa, kun sauna kuitenkin lämpiää vaikka yhdellä pesällisellä pikkutikkuja.

Koska peräpihan raivaus ylimääräisen romun osalta oli suoritettu, niin laitoin valkeat polttomonttuun ja aloin lajittelemaan tarkemmin löytynyttä sälää. Lastulevy pinon ja vanhat trukkilavat pilkoin lekalla (sillä seurauksella, että sääressä on naulan mentävä reikä, yök). Levyt menevät jossain vaiheessa jätekuorman mukana keräykseen, mutta saapahan ne pikkasen nätimmin ja pienempään tilaan säilöön ennen sitä.

Nokkosten juurakkoja vetelin maasta ylös samalla, kun valvoin tulta. Löysin myös ”kaivauksien” yhteydessä vanhat liuskekivilaatat, jotka vielä siinä vaiheessa olivat näkyvissä, kun tänne muutin. Keräilin myös vanhoja savupiipun tiiliä ja kiuaskiviä kasalle. Tarkoituksena niistä olisi reunustaa kapoinen kasvi/kukkamaa ulkorakennuksen seinustan viereen. Ensi ajatuksena oli, että kokeilisin istuttaa siihen tänä kesänä kokeeksi niitä hyötykasveja, jotka eivät varsinaisella kasvimaalla ole lähteneet kasvamaan. Jos mitään ei tapahdu, niin syksyllä tai ensi keväänä istutan samalle paikalle kukkia.

Viikonlopun saldona peräpiha alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, mitä se oli silloin, kun tässä torpassa asui vain nainen kahden lapsensa kanssa. Vaikka ensin olin sitä mieltä, että Antti saa itse setviä keräämänsä läjät ja hoitaa pihan siistimisen jäljiltään, niin ehkä kuitenkin oli parempi, että itse tartuin toimeen. Antin vauhdilla setvimiseen olisi mennyt samat neljä vuotta, mikä tuon sotkun aikaansaamiseksikin on kulunut.

Pihaponnisteluja

Tänään tuli tehtyä puuhommia oikein urakalla. Antti on jemmaillut jämäpuupinojansa vähän joka nurkalle. Kyllästyin ruohoa leikatessa siihen, että koko ajan saa kierrellä jotain romukasaa ja keräillä puiden palasia sieltä täältä. Aamupäivällä sain omat kasvipuuhailuni niin hyvälle mallille, että muutamaan päivään ei niihin tarvitse keskittyä. Tulin sisältä kahvia hakemaan ja ylläripylläri: Antti pelasi pleikkaa.

Otin kahvini ja kävin olkkarissa sanomassa, että näin hyvällä säällä kannattaisi keskittyä noihin puuhommiin. Tulihan Antti sitten perässä ulos jonkin ajan kuluttua ja haki sirkkelin liiteristä :0 Itse olin sahaillut jo omenapuun oksia ja muita pienempiä puita ja heittelin niitä liiteriin. Antti aloitti liiterin oven edessä olevista pinoista mun heitellessä niitä sitten liiterin perukoille.

Turhia taukoja ja armoa ei tunneta, kun tämä täti lähtee pomottamaan. Sitä mukaan, kun liiterin edusta tyhjeni, lähdin hakemaan lisää sirkkelöitävää huussin puolen rojukasoista. Antti olisi tuossa vaiheessa jo pistänyt sirkkeliä pois, koska ”oli ukkonen jyrähtänyt ja niissä kasoissa ei ole mitään pilkottavaa, kun menevät polttomonttuun”. Juu, varmaan niin... Ei sinne betonirinkulaan nyt ihan kokonaisia ovia ja lastauslavoja voi laittaa palamaan ilman pilkkomista.

Muka ei yhtään sirkkelöitävää... Aloin setvimään pinoja ja ehkä noin viidesosa oli sellaista lahomoskaa, jonka saisi laittaa suoraan polttorinkulaan. Ovien alta löytyi suht kuivaa sahatavaraa, jota kuskasin sirkkelin viereen ja siitä sitten vaan mies hommiin. Pari ovea sain hajoitettua ihan oman fysiikkani ansiosta, joten huussin edus koki aika radikaalin paskaläjien katoamisilmiön muutaman tunnin aikana.

Olihan sitä ukkosen jytinää siinä aikansa taustatunnelmana sirkkelin vinkumisen lisäksi, mutta sitten sateen alkaessa oli pakko luovuttaa hommat. Pääasia, että Antti sai näytön siitä, että muutaman laudan pilkkominen kerrallaan yhtä saunakertaa ei oikein kannata. Muutaman tunnin vaivalla saa aika paljon aikaiseksi, kun vaan tarttuu itseään niskasta kiinni ja tekee. Tyhjään liiteriin tuli yllättävän hyvin täytettä, saunan eteisen puupino on täynnä, samoin grillipuukatos. Hyvä, hyvä :)

Tiesin jo alunperin, että homma ei siitä muutaman laudan sirkkelöinnistä tule muuttumaan, ellen tee itse asialle jotain. Huussin oven edessä olevat pöllit Antti pilkkoi jo muutama vuosi sitten, mutta niiden hakkaamista palasiksi ei ole saanut vielä aikaiseksi (itse kokeilin joskus ja omat voimat eivät riitä niin paksujen pöllien kirvestämiseen). Sittemmin niiden eteen on kasaantunut lavakuormista aina jämäroinaa, mitä Antti ei ole viitsinyt sahailla loppuun asti. Mutta nyt kaivoin ne pöllitkin sieltä taas tyrkylle. Työt odottaa taas, kun ukkosista ja sateista selvitään.

Pleikkari on pirun keksintö

Saattoi hiukan mennä hermo töitä tehdessä... miten voi onnistua saamaan mustekynän puristettua pirstaleiksi kesken kirjoittamisen? Pakko varustautua tästä lähtien lyijärillä.

Eihän siinä mitään, jos joskus on pelipäivä tai sadepäivinä pelataan, mutta tunti tolkulla ruudun edessä tahkoaminen päivästä toiseen ei oikein käy laatuun. Eilen ei töitä päässyt vinttiin tekemään jalkavaivojen vuoksi, niin toisella korvalla tuli koko ajan kuunneltua touhua ympärillä. Tai siis yrittäen tehdä töitä siinä samalla, kun kipeiden koipien kanssa piti pomppia Artun perässä muka nopealla vauhdilla. Aivan toivotonta oli keskittyä uuteen projektiin, jossa on paljon enemmän nopeaa tiedonsiirtoa, asiakkaiden taustatietojen selvittämistä ja tallentamista kuin edellisessä projektissa.

Joka päivä tälla viikolla Antti on istunut töllön edessä tahkoamassa mustaa kapulaa ja unohtanut kokonaan kaikki muut jutut. Alkuviikko tietenkin oli enemmän ookoo, kun oli itsellä aikaa puhailla, mutta nyt tuntuu taas aika hölmöltä, että yhden niskaan kaatuu kaikki kotihommat ja nuorimmaisen vahtiminen työaikanakin. Ja muutenkin tällä viikolla hänellä on ollu tyylinä se, että ei jälkiään korjaa vaan kaikki tippuu kädestä samoin kun se, mitä tipahtaa lehmän nostaessa häntänsä.

Antin veljeltä tuli viesti, että kaukomummu oli pyytänyt häneltä rahaa, koska Antti ei kuulemma ole maksanut velkojaan mummulle. Summa oli ollut lähemmäs lähemmäs tuhat euroa, mitä kaukomummu oli Antin veljeltä saanut. Sanoin jo heti ensimmäiseksi Antille, että tarkistaa maksut verkkopankista, koska summa ei täsmää mitenkään siihen, mitä itsekin olen lyhennellyt lainaa kaukomummulle. Eipä sitäkään saanut aikaiseksi, niin kävin sitten meidän molempien tilit läpi. Koko summa on kaukomummulle maksettu sataa euroa lukuunottamatta, koska joulukuu sovittiin lyhennysvapaaksi kuukaudeksi liiton rahojen maksun kestäessä.

Antin kuulemma tarvitsisi nyt kuitata tuo koko melkein tuhannen euron lainasumma veljelleen. Pyysin häntä ilmoittamaan veljelle, että laina oli jo melkein maksettu ja siitä on verkkopankkitositteet todisteena. Satasen siis Antin kuuluisi maksaa enää ja siitä laitoin puolet veljensä tilille jo menemään eli toinen viisikymppinen on vielä kuitatttavaa. Mitään hän ei kuitenkaan ole veljelleen ilmoittanut, vaikka useampaan kertaan olen muistuttanut. Voi meinaan tulla veljellekin aika yllätyksenä kaukomummun bluffaus. Välillä ottaa aika rankasti ohimon taakse tuollainen toiminta, että noinkin yksinkertaista asiaa ei saada hoidettua. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, että kun kaukomummusta on kyse, niin tämänkin asian setvimisestä alkaa taas mahdoton hulabaloo.

Mulla tulee ensi tiliin vielä lauantaihin asti tehdyt työt ja pitäisi yrittää vähän paikkailla tuntisaldoja noiden muutaman ylimääräisen odottelusta aiheutuneen vapaapäivän takia. Ei millään viitsisi suoda ajatuksia nyt kaiken maailman kodinhengettärenä pyörimiselle, sihteeritoiminnalle ja käskyttäjän roolin ylläpitäjänä olemiselle. Arttu menee töiden lomassa siivellä ehkä tunnin pari piirrellessä tai autoleikeissä, mutta ei sen kanssa pysty keskittymään kunnolla useamman tunnin urakointiin. Tuokin on jo ylitiöpositiivisesti ajateltu, koska poika on yhtä nopea käänteissään kuin kala vedessä.

Kotilaiskat ja ahkerat

Linkki alkuperäiseen juttuun tästä.
Pakko tarttua ylläolevan jutun aiheeseen, koska hiukan ”huvitti” nuo kotitöiden tuntimäärät naisen ja miehen suhteen jaettuna. Sinällään varmaan ajankohtainen artikkeli moneenkin talouteen, mutta tuli tästä mieleen Antin suhteemme alkuaikojen huumassa tehdyt lupaukset. Tiivistettynä kyseiset lupaukset sisälsi sen, että hän osallistuu vähintäänkin yhtä paljon kotitöihin kuin minä. Alku sujuikin melko mallikkaasti, vaikka molemmat olivat vuorotöissä. Tietenkin päävastuun lapsista kannoin silloin itse, omia kun ovat, mutta koti- ja remppahommissa opastin Antin alkuun. (Alkujaan ei osannut edes ruuvimeisselijä käyttää, mikä rempattavassa talossa kuitenkin on aika tarpeellinen taito.)

Koska kaikki sujui suhteellisen hyvin, niin Antti alkoi puhumaan yhteisen lapsen hankkimisesta. Ajattelin, että hyvä isähän hänestä tulee sen perusteella, mitä oli ollut vanhempien lasten kanssa ja aikaisemmin on ollut myös päiväkodeissa ja henkilökohtaisena avustajana kehitysvammaiselle lapselle.

Vuoden verran siinä meni ennen kuin aloin odottamaan Arttua. Plussaus tapahtui huhtikuussa 2010 ja laskettuaika tuli joulukuulle. Kevät ja kesähän on suhteellisen helppoa aikaa vanhemmassakin talossa, kun ei tarvitse erikseen puita kantaa ja aamusta iltaan lämmittää. Puutarha- ja remonttihommat on itselle aina ollut sitä arjen herkkua, mitä tykkään tehdä. Näissä asioissa en siis paljon apuja kaipaillut (tietysti painavat multasäkit ym erikseen, kun silloinen työ rasitti selkää muutenkin). Kuitenkin syksyn tullen, kun piti lämmmityspuita tehdä talven varalle ja kun varsinainen lämmityskausi alkoi, kaikki muuttui. Tai kaikki muuttui jo silloin, kun Antti jäi elokuussa kesälomalle. Kysyin häneltä, että tekisikö talveksi puita valmiiksi, niin ei tarvitse sitten syksyllä sateessa pilkkoa. Vastaus oli: ”lomalla en tee muuta kuin lomailen”.

Saunan lämmityspuut kesänkin aikana kuitenkin oli tehtävä ja niitä ”ihan kuntoilun vuoksi” sahailin ja pilkoin. Saipahan pihaakin siistimmäksi kaikesta puusälästä. Totuus kuitenkin iski aika karuna sitten, kun alkoi syksyn varsinainen lämmityskausi syksyllä sisätiloissakin. Kannoin puita lihalaatikoilla sisälle ja hoidin lämmityksen itsekseni aina, kun en ollut töissä. Lisänä loppuraskaudessa oli lumityöt. Neuvolassa viikolla 32 ollessa, terkkari sanoi, että kaikki on alapäässä nyt siinä kunnossa, että vauva voi syntyä koska tahansa. Mitään ylimääräistä ei saisi hötkyillä.

Selän takia jäin syksyllä pois töistä, mutta sen kummemmin en terkkarin kommentteja ajatellut, koska lämmitys oli kuitenkin hoidettava. Vaikka sitten ilman puidenkantoapua. Silloin, kun selkä ei antanut kantamista anteeksi, niin pyysin isompia lapsia tuomaan puita sisälle. He kuskasivat puut pulkilla liiteristä eteiseen. Ilman heidän apuaan en olisi pärjännyt raskauden viimeisiä aikoja.

Kun synnytys alkoi, en edes tajunnut sitä synnytykseksi. Selkä oli siinä vaiheessa ollut muutaman kuukauden tauotta kipeä ja ajattelin vihlaisujen johtuvan vain siitä. Jälkikäteen ajatellen, niitä supistuksiahan oli ollut koko syksyn. En vain tajunnut, kun edellisestä synnytyksestä kuitenkin oli melkein kymmenen vuotta. Poika syntyi alle kahden tunnin päästä siitä, kun tajusin, mistä oli kyse. Kolme minuuttia sen jälkeen, kun pääsin sairaalan ovista sisään. (Jälkikäteen ajateltua varmaan kivat katseltavat synnäriosaston käytävällä istuvilla miehillä. :D )



Tää juttu nyt pomppas aiheesta viidenteen näköjään :) Piti kirjoittaa noihin kotitöiden jakoon liittyvistä asioista ihan näin pelkän tämän päivän perusteella. Nopea yhteenveto siis tämän päivän tapahtumista ja tuosta kuvasarjasta, minkä otin, kun Voicen artikkelin olin lukenut.

Jutun luettuani pikkasen aikaa pyörittelin silmiäni. Pidän summittaista ”kirjanpitoa” kaikkien perheenjäsenten tekemistä kotitöistä vihkoon. Isommat lapset saa käyttörahansa sen mukaan, mitä ovat tehneet. Itse hyödynnän listaa lähinnä siinä vaiheessa, kun olen kipeänä ja käskytän jotain tekemään jotain. Vihko on jo pidemmän aikaa puhunut aika karua kieltä. Ei enää riitä toi ”keskimäärin 71 tuntia viikossa”, jos otetaan kaikki ihan normaalit kotityöt mukaan laskuihin meidän huushollissa.

Tuon kuvasarjan otin päivällä ennen ruuan laiton aloittamista. Eilen illalla putsasin hellan päälliset leivän paistamisen jälkeen. Tänään tein ruuan puuhellalla ja siirsin kasarin sähköhellalle, kun siitä on helpompi lastenkin ottaa ruokansa. Ensimmäinen ruuan hakija oli Antti ja sen jälkeen on otettu pari jälkimmäistä kuvaa. Vaikka meillä menisi pelkästään jo normaaleihin kotihommiin useampi kymmenen tuntia viikossa, niin ärsyttävintä on se, että aikuisen ihmisen jälkiä joutuu siivoamaan. En todellakaan aio odotella ”sitä päivää”, jolloin Antti lunastaisi taas lupauksensa johonkin kotiin liittyvässä asiassa. On se nyt jo niin nähty.