Olo on kuin elämäntapamarttyyrilla

 

Viime torstain mökkireissulta tarttui viikunapuun taimien lisäksi mukaan kukkivan koivun taimikin. Tarkemmin en tiedä, mistä lajikkeesta on kyse, mutta kuulemma tekee valkoisia kukkia. Viikunan laitoin puutarhan puolelle nurmialueelle ja koivun istutun terassin viereen, kivipengerryksen loppupäähän.

Nurtsin leikkuun aloittelin perjantaina. Piti mukamas nopeasti tempaista se siistiksi juhannusta vasten, mutta pääsin jatkamaan vasta eilen. Tänään taas satanut ja homma seisoo. Kaikki sisähommatkin on jäänyt omalle vastuulleni turhan paljon viime aikoina. Tuntuu, että vaikka kuinka urakoisia paikkoja siistimmiksi, niin aina on parin tunnin päästä jotain jossain levällään.

Pyysin Anttia keräämään Artun lelut ennen kuin imuroisin, niin mitä tapahtui? Antti haki muovipussin ja keräsi kaikki levällään olevat tavarat samaan kassiin ja kävi kippaamassa Artun sänkyyn. Lelukorit olisivat olleet metrin päässä. Siinä olikin sitten hänen tämän päivän urakkansa. Pleikkari on ollut taas kovassa käytössä, vaikka muut ovat touhunneet siivouksen parissa. (Muksut siivosivat huoneitaan.)

Antille siivoaminen yleensäkin tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi pitäisi joku hylly järjestää ja pyyhkiä pölyistä, niin tunkee vaan tavarat toiseen hyllyyn, keittiönpöydälle tai sängyn alle. Pölyjähän ei tietenkään tarvitse pyyhkiä, koska tyhjä hylly on siisti hylly.

Yhtenä päivänä Antti kävi jääkaapilla ja tipautti sieltä marinadikipon. Tottakai sitä öljyistä tahmaa oli ensinnäkin jääkaapin ja pakastimen reunuksissa, tiivisteissä, seinässä, lattialla ja valui koiranruokasäkin allekin. Ei pienintäkään ajatusta ollut hänellä siivota jälkiään. Ei kuulemma tarvitse, kun hän ei ollut kippoa jääkaappiin laittanut. Pihvejä olikin sitten heti kärkkymässä grillistä kuitenkin.

Tuntuu, että kaikki aika menee siivoamiseen ja samojen asioiden tuhraamiseen päivästä toiseen. Kuitenkin pitäisi ehtiä tehdä paljon muutakin. Ulkovaraston katto vuotaa ja se pitäisi korjata ennen kuin vesi valuu varastossa olevien tavaroiden päälle. Varastoa pitäisi päästä tyhjentämään, koska siellä on niin paljon ylimääräistä kamaa. Saunan katon purueristeet pitäisi päästä kaivamaan läpi ja tarkistamaan vintin kunto muutenkin.

Semmoisia perusjuttuja kodin kunnossapidon suhteen olisi tekemättä useitakin. Remppahommiin olisi jonkin verran tarvikkeita hankittuna, kunhan vain olisi aikaa niitäkin tuunailla edes pienissä määrin eteenpäin. Antti ei kovin aktiivisesti ole koskaan osallistunut mihinkään, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä ja jonkinlaisia kädentaitoja. Eikä se niin haittaakaan, kun itse olen tekevä ihminen. (Testattu: ei auta nalkutus, eikä nalkuttamatta jättäminen.) Se kuitenkin haittaa, että kuvittelee olevansa jollain omalla lomalla jatkuvasti, eikä edes siisteysjuttuja tarvitse hoitaa. Miksi sitä vessanpönttöä ei voi pestä sen jälkeen, kun sinne on ripulisen suolipomminsa käynyt ampumassa??

Mansikkamaan harvennus ja peräpihan tilanne

 

Mansikkamaan vieras

 

Oltiin tänään koko päivä pikkupojan kanssa kahdestaan. Antti oli tänään hakemassa puulastia veljeltään (ilmeisesti tapasi äitinsä siinä samalla, mutta ei ole puhunut vielä asiasta mitään), Anssi kavereillaan ja Anni mummulla. Artun kanssa saatiin päivä oikein mukavasti kulumaan pihahommissa, nakkikeiton respan tuunaamisessa (ohjeen laitan saunassa käynnin jälkeen) ja onkiretkellä.

Peräpihalla hommat on edennyt nyt siihen mallille, että siirsin osan ylikasvaneesta pienemmästä maasta liiterin seinustalle. Lisäksi laitoin kokeeksi jäännössiemenistä sitruunamelissaa, basilikaa ja chiliä. Tarkoitus siis näiden osalta vain kokeilla lähtevätkö tuossa paikassa kasvamaan ja sitten miettiä ensi kesän tilannetta. Jos eivät lähde, niin levitän mansikkaa tai sitten pidän pikkupätkän maata kasvukokeilumaana.

Selkä teki temput kiviä kanniskellessa, kun uuden mansikkamaan reunusta varten niitä keräilin pitkin tonttia. Isommat heittelin kivipengerrykselle ja sitä jatkettiin sen verran, että tähän mennessä kaivetusta uomasta puuttuu vajaa pari metriä. Tarkoitus sitä uomaa olisi kuitenkin kaivaa vielä pienesti loiventaen lisää, jolloin sadevedet katolta ja terassin katolta valuisivat sitä myöten pois.

Lisäksi olen löytänyt muutamia siirrettäviä kasveja pengerrysseinustaa ajatellen, mutta en vielä ole siihen asti ehtinyt. Kaivon ympärystä on viime kesän istutusten perusteella onnistunut, koska kaikki siinä olevat kukat ovat nyt lähtenyt hyvin kasvamaan. Siihen lisäsin vaan haketta somisteeksi rikkaruohojen perkauksen jälkeen ja sitten odotellaan sitä kukkimiskautta :)

Kasvimaalla näyttää mielenkiintoiselta. Kun rikkaruohot oltiin saatu hoidettua pois, jäljelle jäi hyvin lähteneet herneet, kaksi kesäkurpitsaa, tomaatit, paprika ja pikkusipulit. Kesäkurpitan siemeniä istutin muistaakseni kuusi tai kahdeksan. Kaksi niistä on lähtenyt kasvamaan. Sitruunamelissa floppasi tänäkin vuonna kasvimaalla. Siksi laitoin kokeilusatsin liiterin reunustalle.

Huomenna otetaan pieni loma kotitöistä ja pihahommista. Lähdetään käymään kaukovaarin mökillä. Ajomatkaa tulee sen verran reippaasti, että autossa säilyvän yleisen järjestyksen nimissä, Anni tekee juuri eväitä. Anssin pelireissuja ajatellen tuttua puuhaa ja taas pääsee retkeilyn makuun :) Onget on pakattu ja luvassa on ainakin lettuja, uintia ja taimien vaihtoa. Itse vien sovittuna ja haluttuna tuliaisena omassa maassa risteytyneitä mansikantaimia ja ilmeisesti saadaan viikunapuun alku kotio päin tuotavaksi.

Taikasana ja perheeni sai ruokaa

Eilen kävin tarkistamassa tilini vielä varmuuden vuoksi, eikä siellä tosiaankaan näkynyt palkasta jälkeäkään. Tein sitten niin kuin aiemmin viikolla uhkasin. Laitoin eilen illalla pomolle sähköpostia asiasta ja siinä totesin, että tämän päivän vielä odottelen palkan kuittaamista ja sen jälkeen asia siirtyy liiton hoidettavaksi.

Aamulla tarkistin sähköpostini ja siellä oli viesti tyyliin ”Voi, ei! Olin kuvitellut jo maksaneeni sinulle.” Hyvin on kuvitelmat pitänyt kutinsa kaikkien niiden viestien jälkeen, mitä olen palkkani perään kysellyt. Tärkeintä kuitenkin on se, että tili oli tullut tänään. Kävin tarkistamassa samalla, kun heitin Anssin treeneihin. Samoilta seisomilta nostin rahat, mitkä olin pojalle velkaa ja kävin maksamassa puhelinlaskun.

Anssin treenit kestävät pari tuntia ja hyötykäytin luppoajan hoitamalla bensatankin ja jääkaapin täyteen. En ole koskaan ennen käyttänyt yhden päivän aikana näin paljon rahaa pelkkiin ruoka- ja taloustavaroihin. Lähtökohta oli, että kaikki niin ruokakaapeista kuin muistakin taloustavaroista oli lopussa.

Karuinta oli vessapaperin loppuminen. Jouduin leikkaamaan kangaspaloista pyyhkimisrättejä. Oli siinä leikatessa sitten sellainen tunne, että pihtaus olisi huipussaan, jos ei tosi tarpeeseen tässä tilanteessa olisi tehnyt. Onneksi olin laittanut pussiin säilöön sellaisia tekstiilejä, joita ei enää muuten voi käyttää kuin putsirätteinä. Vaikka aika monessa asiassa pihtaan, niin niin pitkälle en kuitenkaan aio jatkossa mennä ilman hyvää syytä.

Törsäsin sitten oikein kunnolla, kun aikaakin oli pyöriä kaupoissa ja vertailla tarjouksia. Harvemmin tulee noin perusteellista kauppakierrosta tehtyä, mutta nyt on sitten melkein parilla sataa eurolla ruokaa ja taloustavaraa kaappien täytteenä. Oletettavasti ihan normaalielämällä ruokien suhteen pitäisi pari viikkoa pärjäillä ihan vaan pienillä täydennyksillä, mutta esimerkiksi jättikokoinen pesuainepaketti kestää meillä lähemmäs vuoden (5,40e/5kg). Pyykkikoneellisia viikossa tulee viikosta riippuen neljästä tusinaan, mutta annostelen pesuainetta aina ohjeen mukaista määrää vähemmän (*poks, pihiyspinna napsahti*).

Neljän kaupan ostokset yhteenvedettynä näyttää tältä:

20,20e → kuivat ruokatarvikkeet (jauhot, ryynit, makaronit jne)

16,75e → kasvikset, vihannekset (paljon tarjoustuotteita)

44,60e → liha/kala/kana

18,65e → maitotuotteet

7,75e → juomat (kotikaljatarvikkeet, maidot ym)

26,10e → taloustavarat (hygieniatuotteet, pesuaineet, patterit ym)

16,00e → muut (mausteet, kaikki muu sälä)

Yllättäen kuitteja tarkastaessa tuli vastaan kolme virhettä samassa kuitissa. Perunat oli lyöty väärällä koodilla eli ”tavisperunat” oli lyöty kassaan varhaisperunana. Spagettipussi oli rikki ja kävin sen vaihtamassa, tästä kassa oli veloittanut kaksi pussia tuotetta. Kolmannesta virheestä en ole varma, mutta mielestäni tiskiharjojen kohdalla hyllyssä oli eri hinta kuin kassakuitissa.

Ihan pikkumokista en kuittien suhteen viitsi purnata, mutta perunoiden hintaero oli aika paljon. Yliveloitus yli neljä euroa. Kyseessä on kuitenkin mun vanha työpaikka ja siellä tiedän porukan hyvin, niin kuitin oikaisu huomenna on helppo juttu. Ja varmaan tuokin kämmi oli juurikin sen takia, että siinä tutun porukan kanssa alkaa höpöttelemään. Siinä sitten välttämättä kassa pysy ihan mukana, saati itse muista pankkikorttinsa tunnuslukua :) Sitä paitsi, kuka jaksaa olla pienestä vihanen, jos kuitenkin kuluneen päivän aikana asiat ovat järjestyneet taas normaalille mallille? Olo on niin helpottunut ja tyytyväinen, että sauna tuo viimeisen hyvän silauksen tälle päivälle :)

Viikonlopun puuhastelut

Pihatouhut eteni hyvää vauhtia viikonlopun aikana. Lauantain käytin peräpihan raivaamiseen ja haravoimiseen. Puukasoissa oli jonkun verran sellaista tavaraa, että saa suoriltaan heittää polttomonttuun pienen kuivattamisen jälkeen. Suurin osa oli kuitenkin sellaista pölliä ja pidempää tavaraa, jotka sysäsin taas Antille työstettäväksi.

Ilmeisesti se kikkakakkonen toimii kohtalaisen hyvin, että itse olen koko ajan tekemässä jotain, jolloin Anttikaan ei pääse ”lusmuilemaan” omista hommistaan. Lauantaina sirkkelöi ja illan suussa lähti sisälle Artulle antamaan ruokaa. Pikkupoika oli touhunnut pihassa koko päivän ja simahti kesken ruokailun. Anssi ja Anni menivät yökylään mummulle, joten ajattelin käyttää tilausuutta hyväkseni, lyödä pillit pussiin pihahommien suhteen ja mennä ongelle. Antin kontolle jäi saunan lämmitys.

Sunnuntaina Antti sai kaikki pöllit pilkottua. Aika pökkelöä tavaraahan se oli, mutta joutaahan niillä kesäsaunaa lämmittämään. Näin lämpöisillä keleillä ei tarvitse poltettavassa puussa olla kummoista lämpöarvoa, kun sauna kuitenkin lämpiää vaikka yhdellä pesällisellä pikkutikkuja.

Koska peräpihan raivaus ylimääräisen romun osalta oli suoritettu, niin laitoin valkeat polttomonttuun ja aloin lajittelemaan tarkemmin löytynyttä sälää. Lastulevy pinon ja vanhat trukkilavat pilkoin lekalla (sillä seurauksella, että sääressä on naulan mentävä reikä, yök). Levyt menevät jossain vaiheessa jätekuorman mukana keräykseen, mutta saapahan ne pikkasen nätimmin ja pienempään tilaan säilöön ennen sitä.

Nokkosten juurakkoja vetelin maasta ylös samalla, kun valvoin tulta. Löysin myös ”kaivauksien” yhteydessä vanhat liuskekivilaatat, jotka vielä siinä vaiheessa olivat näkyvissä, kun tänne muutin. Keräilin myös vanhoja savupiipun tiiliä ja kiuaskiviä kasalle. Tarkoituksena niistä olisi reunustaa kapoinen kasvi/kukkamaa ulkorakennuksen seinustan viereen. Ensi ajatuksena oli, että kokeilisin istuttaa siihen tänä kesänä kokeeksi niitä hyötykasveja, jotka eivät varsinaisella kasvimaalla ole lähteneet kasvamaan. Jos mitään ei tapahdu, niin syksyllä tai ensi keväänä istutan samalle paikalle kukkia.

Viikonlopun saldona peräpiha alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, mitä se oli silloin, kun tässä torpassa asui vain nainen kahden lapsensa kanssa. Vaikka ensin olin sitä mieltä, että Antti saa itse setviä keräämänsä läjät ja hoitaa pihan siistimisen jäljiltään, niin ehkä kuitenkin oli parempi, että itse tartuin toimeen. Antin vauhdilla setvimiseen olisi mennyt samat neljä vuotta, mikä tuon sotkun aikaansaamiseksikin on kulunut.

Pleikkari on pirun keksintö

Saattoi hiukan mennä hermo töitä tehdessä... miten voi onnistua saamaan mustekynän puristettua pirstaleiksi kesken kirjoittamisen? Pakko varustautua tästä lähtien lyijärillä.

Eihän siinä mitään, jos joskus on pelipäivä tai sadepäivinä pelataan, mutta tunti tolkulla ruudun edessä tahkoaminen päivästä toiseen ei oikein käy laatuun. Eilen ei töitä päässyt vinttiin tekemään jalkavaivojen vuoksi, niin toisella korvalla tuli koko ajan kuunneltua touhua ympärillä. Tai siis yrittäen tehdä töitä siinä samalla, kun kipeiden koipien kanssa piti pomppia Artun perässä muka nopealla vauhdilla. Aivan toivotonta oli keskittyä uuteen projektiin, jossa on paljon enemmän nopeaa tiedonsiirtoa, asiakkaiden taustatietojen selvittämistä ja tallentamista kuin edellisessä projektissa.

Joka päivä tälla viikolla Antti on istunut töllön edessä tahkoamassa mustaa kapulaa ja unohtanut kokonaan kaikki muut jutut. Alkuviikko tietenkin oli enemmän ookoo, kun oli itsellä aikaa puhailla, mutta nyt tuntuu taas aika hölmöltä, että yhden niskaan kaatuu kaikki kotihommat ja nuorimmaisen vahtiminen työaikanakin. Ja muutenkin tällä viikolla hänellä on ollu tyylinä se, että ei jälkiään korjaa vaan kaikki tippuu kädestä samoin kun se, mitä tipahtaa lehmän nostaessa häntänsä.

Antin veljeltä tuli viesti, että kaukomummu oli pyytänyt häneltä rahaa, koska Antti ei kuulemma ole maksanut velkojaan mummulle. Summa oli ollut lähemmäs lähemmäs tuhat euroa, mitä kaukomummu oli Antin veljeltä saanut. Sanoin jo heti ensimmäiseksi Antille, että tarkistaa maksut verkkopankista, koska summa ei täsmää mitenkään siihen, mitä itsekin olen lyhennellyt lainaa kaukomummulle. Eipä sitäkään saanut aikaiseksi, niin kävin sitten meidän molempien tilit läpi. Koko summa on kaukomummulle maksettu sataa euroa lukuunottamatta, koska joulukuu sovittiin lyhennysvapaaksi kuukaudeksi liiton rahojen maksun kestäessä.

Antin kuulemma tarvitsisi nyt kuitata tuo koko melkein tuhannen euron lainasumma veljelleen. Pyysin häntä ilmoittamaan veljelle, että laina oli jo melkein maksettu ja siitä on verkkopankkitositteet todisteena. Satasen siis Antin kuuluisi maksaa enää ja siitä laitoin puolet veljensä tilille jo menemään eli toinen viisikymppinen on vielä kuitatttavaa. Mitään hän ei kuitenkaan ole veljelleen ilmoittanut, vaikka useampaan kertaan olen muistuttanut. Voi meinaan tulla veljellekin aika yllätyksenä kaukomummun bluffaus. Välillä ottaa aika rankasti ohimon taakse tuollainen toiminta, että noinkin yksinkertaista asiaa ei saada hoidettua. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, että kun kaukomummusta on kyse, niin tämänkin asian setvimisestä alkaa taas mahdoton hulabaloo.

Mulla tulee ensi tiliin vielä lauantaihin asti tehdyt työt ja pitäisi yrittää vähän paikkailla tuntisaldoja noiden muutaman ylimääräisen odottelusta aiheutuneen vapaapäivän takia. Ei millään viitsisi suoda ajatuksia nyt kaiken maailman kodinhengettärenä pyörimiselle, sihteeritoiminnalle ja käskyttäjän roolin ylläpitäjänä olemiselle. Arttu menee töiden lomassa siivellä ehkä tunnin pari piirrellessä tai autoleikeissä, mutta ei sen kanssa pysty keskittymään kunnolla useamman tunnin urakointiin. Tuokin on jo ylitiöpositiivisesti ajateltu, koska poika on yhtä nopea käänteissään kuin kala vedessä.

Kevättä kotiin hamstrauksia hyödyntäen 2

Suunnittelemani verhoprokkis toteutui eilen. En kuitenkaan löytänyt niitä kankaita, mistä aluksi suunnittelin uusia verhoja, mutta varastosta löytyi korkkaamaton pakka nyt käytettäväksi.

Opiskeluaikoina kiertelin paljon kangaskauppojen aleja ja poistomyyntejä. Tuokin pakka on hankittu jostain halppismyynnistä ja samaa kuosia eri värivariaatioina tarttui mukaan silloin useamman pakan verran. Pakat kulkivat mukana puolenkymmentä muuttoa, kunnes tähän taloon muutettaessa tuhosin niistä kaksi ompelemalla koko keskikerrokseen verhoja. Samalla kuosilla siis nytkin mentiin, mutta värimaailma muuttui ainakin omaan silmään nähden melkoisen radikaalisti.

Lähtökohtana oli tuollainen punakeltarusehtava värimaailma olkkarissa. Vähän hölmö kuva, koska hokasin vasta illalla ottaa ennen -kuvan ja silloin tarvitsi jo käyttää kamerassa salamaa. Olisi ollut parempi ottaa kuva jo päivällä, mutta ei voi kaikkea muistaa :)



Tein ihan perussuorat verhot olkkarin molempiin ikkunoihin ja keittiöön. Ajallisesti tekeminen ei ota kauankaan aikaa, jos vain saa rauhassa tehdä (meillähän se ei mitenkään ole mahdollista). Vinkkinä niille, jotka pähkäilevät sitä, miten saisi päärmeet nätisti ja nopeasti tehtyä, niin kannattaa silittää taitteet kunnolla. Silloin ei haittaa, vaikka ei neulaisikaan kankaita ja vaikka neulat tippuisivat (tai joku apulainen ne kävisi nyppimässä pois), ompelu on kuitenkin helppoa.

Verhotangoista pitää vielä sanoa sen verran, että olkkarin tangot on muistaakseni ostettu jonkun halpahallin poistomyynnistä viidellä eurolla kappale. samanlaiset tangot on myös makkarin ikkunoissa. pallopäinen talko on keittiössä ja maksoi kolme euroa maskun alessa muutama vuosi takaperin.

Kotilaiskat ja ahkerat

Linkki alkuperäiseen juttuun tästä.
Pakko tarttua ylläolevan jutun aiheeseen, koska hiukan ”huvitti” nuo kotitöiden tuntimäärät naisen ja miehen suhteen jaettuna. Sinällään varmaan ajankohtainen artikkeli moneenkin talouteen, mutta tuli tästä mieleen Antin suhteemme alkuaikojen huumassa tehdyt lupaukset. Tiivistettynä kyseiset lupaukset sisälsi sen, että hän osallistuu vähintäänkin yhtä paljon kotitöihin kuin minä. Alku sujuikin melko mallikkaasti, vaikka molemmat olivat vuorotöissä. Tietenkin päävastuun lapsista kannoin silloin itse, omia kun ovat, mutta koti- ja remppahommissa opastin Antin alkuun. (Alkujaan ei osannut edes ruuvimeisselijä käyttää, mikä rempattavassa talossa kuitenkin on aika tarpeellinen taito.)

Koska kaikki sujui suhteellisen hyvin, niin Antti alkoi puhumaan yhteisen lapsen hankkimisesta. Ajattelin, että hyvä isähän hänestä tulee sen perusteella, mitä oli ollut vanhempien lasten kanssa ja aikaisemmin on ollut myös päiväkodeissa ja henkilökohtaisena avustajana kehitysvammaiselle lapselle.

Vuoden verran siinä meni ennen kuin aloin odottamaan Arttua. Plussaus tapahtui huhtikuussa 2010 ja laskettuaika tuli joulukuulle. Kevät ja kesähän on suhteellisen helppoa aikaa vanhemmassakin talossa, kun ei tarvitse erikseen puita kantaa ja aamusta iltaan lämmittää. Puutarha- ja remonttihommat on itselle aina ollut sitä arjen herkkua, mitä tykkään tehdä. Näissä asioissa en siis paljon apuja kaipaillut (tietysti painavat multasäkit ym erikseen, kun silloinen työ rasitti selkää muutenkin). Kuitenkin syksyn tullen, kun piti lämmmityspuita tehdä talven varalle ja kun varsinainen lämmityskausi alkoi, kaikki muuttui. Tai kaikki muuttui jo silloin, kun Antti jäi elokuussa kesälomalle. Kysyin häneltä, että tekisikö talveksi puita valmiiksi, niin ei tarvitse sitten syksyllä sateessa pilkkoa. Vastaus oli: ”lomalla en tee muuta kuin lomailen”.

Saunan lämmityspuut kesänkin aikana kuitenkin oli tehtävä ja niitä ”ihan kuntoilun vuoksi” sahailin ja pilkoin. Saipahan pihaakin siistimmäksi kaikesta puusälästä. Totuus kuitenkin iski aika karuna sitten, kun alkoi syksyn varsinainen lämmityskausi syksyllä sisätiloissakin. Kannoin puita lihalaatikoilla sisälle ja hoidin lämmityksen itsekseni aina, kun en ollut töissä. Lisänä loppuraskaudessa oli lumityöt. Neuvolassa viikolla 32 ollessa, terkkari sanoi, että kaikki on alapäässä nyt siinä kunnossa, että vauva voi syntyä koska tahansa. Mitään ylimääräistä ei saisi hötkyillä.

Selän takia jäin syksyllä pois töistä, mutta sen kummemmin en terkkarin kommentteja ajatellut, koska lämmitys oli kuitenkin hoidettava. Vaikka sitten ilman puidenkantoapua. Silloin, kun selkä ei antanut kantamista anteeksi, niin pyysin isompia lapsia tuomaan puita sisälle. He kuskasivat puut pulkilla liiteristä eteiseen. Ilman heidän apuaan en olisi pärjännyt raskauden viimeisiä aikoja.

Kun synnytys alkoi, en edes tajunnut sitä synnytykseksi. Selkä oli siinä vaiheessa ollut muutaman kuukauden tauotta kipeä ja ajattelin vihlaisujen johtuvan vain siitä. Jälkikäteen ajatellen, niitä supistuksiahan oli ollut koko syksyn. En vain tajunnut, kun edellisestä synnytyksestä kuitenkin oli melkein kymmenen vuotta. Poika syntyi alle kahden tunnin päästä siitä, kun tajusin, mistä oli kyse. Kolme minuuttia sen jälkeen, kun pääsin sairaalan ovista sisään. (Jälkikäteen ajateltua varmaan kivat katseltavat synnäriosaston käytävällä istuvilla miehillä. :D )



Tää juttu nyt pomppas aiheesta viidenteen näköjään :) Piti kirjoittaa noihin kotitöiden jakoon liittyvistä asioista ihan näin pelkän tämän päivän perusteella. Nopea yhteenveto siis tämän päivän tapahtumista ja tuosta kuvasarjasta, minkä otin, kun Voicen artikkelin olin lukenut.

Jutun luettuani pikkasen aikaa pyörittelin silmiäni. Pidän summittaista ”kirjanpitoa” kaikkien perheenjäsenten tekemistä kotitöistä vihkoon. Isommat lapset saa käyttörahansa sen mukaan, mitä ovat tehneet. Itse hyödynnän listaa lähinnä siinä vaiheessa, kun olen kipeänä ja käskytän jotain tekemään jotain. Vihko on jo pidemmän aikaa puhunut aika karua kieltä. Ei enää riitä toi ”keskimäärin 71 tuntia viikossa”, jos otetaan kaikki ihan normaalit kotityöt mukaan laskuihin meidän huushollissa.

Tuon kuvasarjan otin päivällä ennen ruuan laiton aloittamista. Eilen illalla putsasin hellan päälliset leivän paistamisen jälkeen. Tänään tein ruuan puuhellalla ja siirsin kasarin sähköhellalle, kun siitä on helpompi lastenkin ottaa ruokansa. Ensimmäinen ruuan hakija oli Antti ja sen jälkeen on otettu pari jälkimmäistä kuvaa. Vaikka meillä menisi pelkästään jo normaaleihin kotihommiin useampi kymmenen tuntia viikossa, niin ärsyttävintä on se, että aikuisen ihmisen jälkiä joutuu siivoamaan. En todellakaan aio odotella ”sitä päivää”, jolloin Antti lunastaisi taas lupauksensa johonkin kotiin liittyvässä asiassa. On se nyt jo niin nähty.