Taikasana ja perheeni sai ruokaa

Eilen kävin tarkistamassa tilini vielä varmuuden vuoksi, eikä siellä tosiaankaan näkynyt palkasta jälkeäkään. Tein sitten niin kuin aiemmin viikolla uhkasin. Laitoin eilen illalla pomolle sähköpostia asiasta ja siinä totesin, että tämän päivän vielä odottelen palkan kuittaamista ja sen jälkeen asia siirtyy liiton hoidettavaksi.

Aamulla tarkistin sähköpostini ja siellä oli viesti tyyliin ”Voi, ei! Olin kuvitellut jo maksaneeni sinulle.” Hyvin on kuvitelmat pitänyt kutinsa kaikkien niiden viestien jälkeen, mitä olen palkkani perään kysellyt. Tärkeintä kuitenkin on se, että tili oli tullut tänään. Kävin tarkistamassa samalla, kun heitin Anssin treeneihin. Samoilta seisomilta nostin rahat, mitkä olin pojalle velkaa ja kävin maksamassa puhelinlaskun.

Anssin treenit kestävät pari tuntia ja hyötykäytin luppoajan hoitamalla bensatankin ja jääkaapin täyteen. En ole koskaan ennen käyttänyt yhden päivän aikana näin paljon rahaa pelkkiin ruoka- ja taloustavaroihin. Lähtökohta oli, että kaikki niin ruokakaapeista kuin muistakin taloustavaroista oli lopussa.

Karuinta oli vessapaperin loppuminen. Jouduin leikkaamaan kangaspaloista pyyhkimisrättejä. Oli siinä leikatessa sitten sellainen tunne, että pihtaus olisi huipussaan, jos ei tosi tarpeeseen tässä tilanteessa olisi tehnyt. Onneksi olin laittanut pussiin säilöön sellaisia tekstiilejä, joita ei enää muuten voi käyttää kuin putsirätteinä. Vaikka aika monessa asiassa pihtaan, niin niin pitkälle en kuitenkaan aio jatkossa mennä ilman hyvää syytä.

Törsäsin sitten oikein kunnolla, kun aikaakin oli pyöriä kaupoissa ja vertailla tarjouksia. Harvemmin tulee noin perusteellista kauppakierrosta tehtyä, mutta nyt on sitten melkein parilla sataa eurolla ruokaa ja taloustavaraa kaappien täytteenä. Oletettavasti ihan normaalielämällä ruokien suhteen pitäisi pari viikkoa pärjäillä ihan vaan pienillä täydennyksillä, mutta esimerkiksi jättikokoinen pesuainepaketti kestää meillä lähemmäs vuoden (5,40e/5kg). Pyykkikoneellisia viikossa tulee viikosta riippuen neljästä tusinaan, mutta annostelen pesuainetta aina ohjeen mukaista määrää vähemmän (*poks, pihiyspinna napsahti*).

Neljän kaupan ostokset yhteenvedettynä näyttää tältä:

20,20e → kuivat ruokatarvikkeet (jauhot, ryynit, makaronit jne)

16,75e → kasvikset, vihannekset (paljon tarjoustuotteita)

44,60e → liha/kala/kana

18,65e → maitotuotteet

7,75e → juomat (kotikaljatarvikkeet, maidot ym)

26,10e → taloustavarat (hygieniatuotteet, pesuaineet, patterit ym)

16,00e → muut (mausteet, kaikki muu sälä)

Yllättäen kuitteja tarkastaessa tuli vastaan kolme virhettä samassa kuitissa. Perunat oli lyöty väärällä koodilla eli ”tavisperunat” oli lyöty kassaan varhaisperunana. Spagettipussi oli rikki ja kävin sen vaihtamassa, tästä kassa oli veloittanut kaksi pussia tuotetta. Kolmannesta virheestä en ole varma, mutta mielestäni tiskiharjojen kohdalla hyllyssä oli eri hinta kuin kassakuitissa.

Ihan pikkumokista en kuittien suhteen viitsi purnata, mutta perunoiden hintaero oli aika paljon. Yliveloitus yli neljä euroa. Kyseessä on kuitenkin mun vanha työpaikka ja siellä tiedän porukan hyvin, niin kuitin oikaisu huomenna on helppo juttu. Ja varmaan tuokin kämmi oli juurikin sen takia, että siinä tutun porukan kanssa alkaa höpöttelemään. Siinä sitten välttämättä kassa pysy ihan mukana, saati itse muista pankkikorttinsa tunnuslukua :) Sitä paitsi, kuka jaksaa olla pienestä vihanen, jos kuitenkin kuluneen päivän aikana asiat ovat järjestyneet taas normaalille mallille? Olo on niin helpottunut ja tyytyväinen, että sauna tuo viimeisen hyvän silauksen tälle päivälle :)

Viikonlopun puuhastelut

Pihatouhut eteni hyvää vauhtia viikonlopun aikana. Lauantain käytin peräpihan raivaamiseen ja haravoimiseen. Puukasoissa oli jonkun verran sellaista tavaraa, että saa suoriltaan heittää polttomonttuun pienen kuivattamisen jälkeen. Suurin osa oli kuitenkin sellaista pölliä ja pidempää tavaraa, jotka sysäsin taas Antille työstettäväksi.

Ilmeisesti se kikkakakkonen toimii kohtalaisen hyvin, että itse olen koko ajan tekemässä jotain, jolloin Anttikaan ei pääse ”lusmuilemaan” omista hommistaan. Lauantaina sirkkelöi ja illan suussa lähti sisälle Artulle antamaan ruokaa. Pikkupoika oli touhunnut pihassa koko päivän ja simahti kesken ruokailun. Anssi ja Anni menivät yökylään mummulle, joten ajattelin käyttää tilausuutta hyväkseni, lyödä pillit pussiin pihahommien suhteen ja mennä ongelle. Antin kontolle jäi saunan lämmitys.

Sunnuntaina Antti sai kaikki pöllit pilkottua. Aika pökkelöä tavaraahan se oli, mutta joutaahan niillä kesäsaunaa lämmittämään. Näin lämpöisillä keleillä ei tarvitse poltettavassa puussa olla kummoista lämpöarvoa, kun sauna kuitenkin lämpiää vaikka yhdellä pesällisellä pikkutikkuja.

Koska peräpihan raivaus ylimääräisen romun osalta oli suoritettu, niin laitoin valkeat polttomonttuun ja aloin lajittelemaan tarkemmin löytynyttä sälää. Lastulevy pinon ja vanhat trukkilavat pilkoin lekalla (sillä seurauksella, että sääressä on naulan mentävä reikä, yök). Levyt menevät jossain vaiheessa jätekuorman mukana keräykseen, mutta saapahan ne pikkasen nätimmin ja pienempään tilaan säilöön ennen sitä.

Nokkosten juurakkoja vetelin maasta ylös samalla, kun valvoin tulta. Löysin myös ”kaivauksien” yhteydessä vanhat liuskekivilaatat, jotka vielä siinä vaiheessa olivat näkyvissä, kun tänne muutin. Keräilin myös vanhoja savupiipun tiiliä ja kiuaskiviä kasalle. Tarkoituksena niistä olisi reunustaa kapoinen kasvi/kukkamaa ulkorakennuksen seinustan viereen. Ensi ajatuksena oli, että kokeilisin istuttaa siihen tänä kesänä kokeeksi niitä hyötykasveja, jotka eivät varsinaisella kasvimaalla ole lähteneet kasvamaan. Jos mitään ei tapahdu, niin syksyllä tai ensi keväänä istutan samalle paikalle kukkia.

Viikonlopun saldona peräpiha alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, mitä se oli silloin, kun tässä torpassa asui vain nainen kahden lapsensa kanssa. Vaikka ensin olin sitä mieltä, että Antti saa itse setviä keräämänsä läjät ja hoitaa pihan siistimisen jäljiltään, niin ehkä kuitenkin oli parempi, että itse tartuin toimeen. Antin vauhdilla setvimiseen olisi mennyt samat neljä vuotta, mikä tuon sotkun aikaansaamiseksikin on kulunut.

Ukkospäivä – Aktiivista niin taivaalla kuin maassa

Aamulla oli hyvän sään takia tarkoitus jatkaa eilistä puu-urakointia. Tulin kuitenkin tarkistaneeksi säätiedot iltapäivälle ja ukkostahan niissä luvattiin. Suunnitelma B siis käytäntöön.

Koska pankkitunnukset loppuivat keskiviikkona, oli lähdettävä keskustassa käymään automaatilla. Ei ollut palkka tilillä vieläkään. Viimeksi palkka tuli samana päivänä tilille, kun ilmoitin myöhästymisestä. Nyt tarkistin sen aamupäivällä, joten tarvitsee varmaan sunnuntaina vielä varmuuden vuoksi kävellä katsomaan automaatilta, jos vaikka olisi maksettu myöhemmin tänään.

Jos sunnuntaina ei rahoja ole tullut, niin sitten laitan viestiä pomolle, että otan yhteyttä liittoon. Kerran olen palkkaturvan kautta joutunut saataviani hakemaan, mutta tuskin siihen tällä kertaa tarvitsee mennä (eri työpaikka silloin). Kuitenkin sen verran tunnettu firma kyseessä, että luulen pelkän liitolla uhkeilemisen tehoavan. Maksakoon palkan sitten maanantain aikana tai asia menee eteenpäin. Nyt viikonlopun maitotäydennysten jälkeen oon sitten ihan täysin peeaa ja puhelinlaskukin pitäisi ensi viikolla maksaa.

Keskusta käynnin jälkeen puolilta päivin tuli Annin kaveri taas meille. Silja oli meillä eilenkin ja illalla sai yhdeksän aikaan alkaa hätistelemaan tyttöä kotiin päin. Olisi halunnut jäädä yökylään, eikä meinannut ymmärtää, kun sanottiin, että ei käy nyt. Viime kesästä (Silja oli meillä melkein päivittäin aamusta iltaan) ja eilisestä viisastuneena, tälle päivälle oltiin sovittu vain parin tunnin kaverikäynti, mutta sekin venyi iltaan asti ilman, että kotoa tyttöä kaipailtiin kertaakaan.

Päivällä käytiin uimassa koko porukalla. Antti oli lasten kanssa rannalla, kun itse ongin sen ajan. Pari tuntia ehdittiin olemaan ennen kuin alkoi ukkostaa ja vettä sataa kaatamalla. Tultiin sitten meille ja laitoin ruuat tarjolle, kasvisrisottoa ja eilen illalla leivottua leipää. Ei kelvannut Siljalle niin kuin ei mikään ruoka, jota hänelle olen aikaisemmilla vierailuilla tarjonnut. Mikään juoma ei kelvannut, olisi pitänyt olla limpparia. Vettä kävi välillä juomassa hanasta.

Ukonilman ollessa rajuimmillaan Siljan olisi ollut pakko päästä pihalle. Eihän sinne tietenkään voinut kukaan mennä, kun salamoitsi ja tuli peukalonpään kokoisia rakeita vaakatasossa jumalattomina ryöppyinä. Sisällä ollessa tyttö oli koko ajan joko mun kimpussa roikkumassa käsivarressa tai Artun leikkejä häiritsemässä. Tyyli oli se, että käydään tuuppasemassa tai mottasemassa pikkupoikaa ja kun poika puolustautuu, tullaan kantelemaan. Sama toistui aina, kun silmä vältti. Annin kanssa Silja ei suostunut leikkimään yläkerran lastenhuoneessa, mitään peliä hänen ei kiinnostanut pelata alakerrassa. Suu kävi koko ajan ja vauhtia riitti.

Iltaa kohden aloin toden teolla väsymään siihen älyttömään huomionhakuisuuteen ja jatkuvaan säpinän aiheuttamiseen. Viimeinen niitti oli se, kun tyttö lähti säntäilemään mun kameran kanssa. Tottakai, kamera tippui lattialle. Nyt siitä on zoomi jumissa ja näyttö rikki. Siinä paljon taas kannata ajatella kituuttamista pienellä ruokabudjetilla, kun tietää kamerankin olevan nyt ostoslistalla. (Antilla pitäisi jossain muuttokamoissaan olla joku vanha kamera. Täytyy ainakin väliaikaisesti ottaa se käyttöön, jos se sattuisi toimimaan.Toivottavasti se löytyy. En kestä elämää ilman kameraa.)

Sateen loputtua sanoin Siljalle, että hänen pitäisi lähteä kotiin. Tyttö oli asiasta erimieltä, koska kello ei kuulemma ollut vielä tarpeeksi paljon. Pienen jumppiväännön ja selitysten jälkeen sanoin tytöille, että Anni voi lähteä saattamaan Siljan, mutta nyt on lähdettävä. Ikinä en ole ketään lasten kaveria joutunut ”heittämään pihalle”.

Tietenkin lasta pitäisi ymmärtää ja antaa sitä huomiota, jos lapsi ei sitä kotona saa, mutta toisten pompottelua en heidän omassa kotonaan siedä. Kun meillä ei omat lapsetkaan pomota vanhempiaan, ei sitä todellakaan tee myöskään vieraat lapset. Ja jos kotoa ei anneta mitään kotiintuloaikoja tai haluta ilmoituksia, missä tyttö menee, niin ei voi mitään.

Ymmärtäähän sen, että kun on ainoa lapsi, eikä oikein muita kavereita kuin Anni, niin väkisinkin on meillä aika usein. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaisin rajatonta päivähoitoa ja ateriointia tarjota jollekin, jonka vanhempia en edes tunne. Silja on pari vuotta Annia nuorempi, joten en ole vanhempia koulujuttujen puitteissakaan nähnyt. (Käsittääkseni kuitenkin tyttö asuu äitinsä ja isäpuolensa kanssa.) Tästä syystä en myöskään vanhemmille ilmoittanut kameran rikkoutumisesta. Olisi tuntunut hölmöltä mennä tuntemattomien ihmisten oven taakse, että: ”Hei, teidän tyttö on huseerannu meillä tässä viime aikoina aika paljon ja tänään nyt sitten sattui tällainen vahinko. Mitenkäs asia hoidetaan?” Villiveikkaus, että kameran korvaaminen olisi kiinnostanut tasan yhtä paljon kuin se, missä lapsi milloinkin on menossa.

Pihaponnisteluja

Tänään tuli tehtyä puuhommia oikein urakalla. Antti on jemmaillut jämäpuupinojansa vähän joka nurkalle. Kyllästyin ruohoa leikatessa siihen, että koko ajan saa kierrellä jotain romukasaa ja keräillä puiden palasia sieltä täältä. Aamupäivällä sain omat kasvipuuhailuni niin hyvälle mallille, että muutamaan päivään ei niihin tarvitse keskittyä. Tulin sisältä kahvia hakemaan ja ylläripylläri: Antti pelasi pleikkaa.

Otin kahvini ja kävin olkkarissa sanomassa, että näin hyvällä säällä kannattaisi keskittyä noihin puuhommiin. Tulihan Antti sitten perässä ulos jonkin ajan kuluttua ja haki sirkkelin liiteristä :0 Itse olin sahaillut jo omenapuun oksia ja muita pienempiä puita ja heittelin niitä liiteriin. Antti aloitti liiterin oven edessä olevista pinoista mun heitellessä niitä sitten liiterin perukoille.

Turhia taukoja ja armoa ei tunneta, kun tämä täti lähtee pomottamaan. Sitä mukaan, kun liiterin edusta tyhjeni, lähdin hakemaan lisää sirkkelöitävää huussin puolen rojukasoista. Antti olisi tuossa vaiheessa jo pistänyt sirkkeliä pois, koska ”oli ukkonen jyrähtänyt ja niissä kasoissa ei ole mitään pilkottavaa, kun menevät polttomonttuun”. Juu, varmaan niin... Ei sinne betonirinkulaan nyt ihan kokonaisia ovia ja lastauslavoja voi laittaa palamaan ilman pilkkomista.

Muka ei yhtään sirkkelöitävää... Aloin setvimään pinoja ja ehkä noin viidesosa oli sellaista lahomoskaa, jonka saisi laittaa suoraan polttorinkulaan. Ovien alta löytyi suht kuivaa sahatavaraa, jota kuskasin sirkkelin viereen ja siitä sitten vaan mies hommiin. Pari ovea sain hajoitettua ihan oman fysiikkani ansiosta, joten huussin edus koki aika radikaalin paskaläjien katoamisilmiön muutaman tunnin aikana.

Olihan sitä ukkosen jytinää siinä aikansa taustatunnelmana sirkkelin vinkumisen lisäksi, mutta sitten sateen alkaessa oli pakko luovuttaa hommat. Pääasia, että Antti sai näytön siitä, että muutaman laudan pilkkominen kerrallaan yhtä saunakertaa ei oikein kannata. Muutaman tunnin vaivalla saa aika paljon aikaiseksi, kun vaan tarttuu itseään niskasta kiinni ja tekee. Tyhjään liiteriin tuli yllättävän hyvin täytettä, saunan eteisen puupino on täynnä, samoin grillipuukatos. Hyvä, hyvä :)

Tiesin jo alunperin, että homma ei siitä muutaman laudan sirkkelöinnistä tule muuttumaan, ellen tee itse asialle jotain. Huussin oven edessä olevat pöllit Antti pilkkoi jo muutama vuosi sitten, mutta niiden hakkaamista palasiksi ei ole saanut vielä aikaiseksi (itse kokeilin joskus ja omat voimat eivät riitä niin paksujen pöllien kirvestämiseen). Sittemmin niiden eteen on kasaantunut lavakuormista aina jämäroinaa, mitä Antti ei ole viitsinyt sahailla loppuun asti. Mutta nyt kaivoin ne pöllitkin sieltä taas tyrkylle. Työt odottaa taas, kun ukkosista ja sateista selvitään.

Nyt köyhäillään

Aamulla avasin sähköpostin ja tittidiii! Siellähän oli palkkakuitteja! Ajattelin, et hyvä, nyt on sitten palkkakin tilillä. Luulin taas väärin. Ikuinen optimisti pettyi jälleen kerran. Sitten tuli ”Tekniseltä” ilmoitus, että ei tiedä, onko töitä tulossa ennen syksyä. Hän lupasi kuitenkin ilmoitella heti, jos saa jotain tietoonsa. Hyvä niin ja uskonkin siihen. Meillä on ollut aika tiivistä viestittelyä töiden tiimoilta ja hänen kanssaan on helppo toimia työjuttujen suhteen. Jos joku homma ei toimi, niin hän ottaa sen hoitaakseen ja hoitaakin nopeasti. Hyvä tyyppi.

Pomolta tuli noi palkkakuitit sähköpostiliitteinä, mutta viesteissä ei ollut mitään muuta kuin se liite... Taisi ottaa nokkiinsa siitä mun eilisestä viestistä, vaikka se sisällöltään oli vain tosiasioiden toteamista.

Kaikkia kuitteja en plärännyt läpi, mutta palkka oli merkattu kuukausikohtaisesti könttäsummana. Oikeastihan pitäisi erotella tuntipalkka ja provikat sekä se, mistä provikat koostuu. Lisäksi päiväyksissä oli todella paljon heittoja. Huhtikuunkin palkkakuitti oli merkitty toukokuun kuitiksi. Mut jos ihminen ei osaa, niin ei osaa. Tuntuu olevan aika hakusessa kaikki ne palkanlaskennan perusteet, mitä opetetaan ihan merkonomikoulutuksessa. *vinkvink* Nimimerk. ”Kiitettävän paperit liiketalouden pk:ssa”

Tämän päivän ruuaksi tein makaroonilaatikon eilisestä lihapullakastikkeen jämistä. Sitten tutkin kaikki kaapit. Niissä paljon tutkimista ollut, kun viikonlopun jälkeen ei olla käyty kaupassa. Tein päivän pihahommia ja siinä samalla pähkäilin, että mistä repisi safkarahat. Keittelin mehua rapsuista, mutta muuten hyötykasvillisuus on vielä aika olematonta. Pelkkä raparperi ja ruohosipuli ei oikein anna kantimia kolmen muksun sapuskointiin.

Koko pähkäilyn kruunasi se, että mulla oli loppui verkkopankkitunnukset. Oon aika ahkerasti käynyt verkkopankissa seuraamassa tilin tuloa ja uusia ei ole sen takia ehtinyt tulemaan. Viimeinen tunnus meni tänään ja ihan turhaan. Pankkiin on kuitenkin matkaa melkein kymmenen kilsaa tarkistamaan tiliä, samoin kauppaan.

Onneksi tällä viikolla Anssilla ei ole jäätreenejä, joten jos autoa ei saa tankattua, pääsee menemään pyörällä. Kaupparahaongelmaa ääneen pähkäilin, niin Anssi lupasi lainata stipenirahoistaan sen verran, että pääsen ruokaa hakemaan. Koko päivän olen pihaa laittanut ja kerännyt kierrätykseen meneviä metalleja ym. Lastasin kaikki pois menevät rojut autoon ja heitin ne samalla kauppareissulla säästääkseni bensaa (siinä oli niitä seulottuja nauloja ym muita, mitä Antin oli pitänyt viedä jo aiemmin).

Nopeasti lueteltuna meillä siis oli päivällä kaapeissa: pussi makaroonia, 2gk vehnäjauhoja, 2 kanamunaa, eilen pullotettua kotikaljaa, pala voita, 3 tomaattia, 1kg sokeria, mausteita ja kaurahiutaleita, pari sipulia ja valkosipuli. Ei oikein muuta mainittavaa. Tuolta pohjalta lähdin ruokaostoksille ja tuloksena se, että unohdin hiivan. Siis hiivan! (Nakitan sen haun huomenna Anssille, kun menee harkkoihin.)

Kauppaan (Lidl) meni 13,50 euroa ja siinä on noiden aiemmin mainittujen lisäksi tarvikkeet niihin ruokiin, joidenka varassa joutuu olemaan palkan maksuun asti. Siis periaatteesta, koska lapselta rahan lainaaminen on niin syvältä.

Tässä ostetut tuotteet:

6 tomaattia

kurkku

3 maitoa

10 isoa perunaa

herne-maissi-paprikapussi

2 pkt grillimakkaraa

pss makaroonia

pkt riisiä

pkt kaurahiutaleita

leipämargariini

tacokastike

pkt kanamunia

tomaattipyree

Kasvikset oli kaikki tarjouksessa, samoin tacokastike. Sitä en ole aikaisemmin ostanut, mutta ajattelin, josko sopisi risottoon...? Täytyy nyt katsoa, miten näillä vermeillä pärjätään ja kuinka kauan. 

Itse ja muksut varmaan pärjäisikin, mutta Antti voi laukasta koko systeemin reisille. Ei vaan tunnu tajuavan sitä, että päivässä ei tarvitse syödä 6-8 kertaa lämmintä ruokaa ja 4-6 leipää/sämpylää per ateria. On tottunut siihen, että syö päivässä saman kuin minä ja muksut kahdessa. Toisaalta oma ruokavalioni menee siihen 600-800 kcal/pv, että oon aika huono vertailukohde. Maitoa saadaan tarvittaessa muutama tölkki, mutta ei kai sitä kahviakaan tarvitse seitsemää pannullista päivässä keittää...

Mut toivotaan, et tili tulisi ennen viikonloppua. Hankaloittaa monelta osin elämää tollanen sössäily selvien asioiden kanssa. Enkä oikeasti voi taas olla miettimättä sitä, että taas ollaan sellaisessa tilanteessa, mikä ei johdu itsestäni. Laskin sen tilin varaan koko alkukuun. Tai sitten olen todellakin sellanen ihminen, joka kerää elämäänsä aina sen kaiken aineksen.

Kotilaiskat ja ahkerat

Linkki alkuperäiseen juttuun tästä.
Pakko tarttua ylläolevan jutun aiheeseen, koska hiukan ”huvitti” nuo kotitöiden tuntimäärät naisen ja miehen suhteen jaettuna. Sinällään varmaan ajankohtainen artikkeli moneenkin talouteen, mutta tuli tästä mieleen Antin suhteemme alkuaikojen huumassa tehdyt lupaukset. Tiivistettynä kyseiset lupaukset sisälsi sen, että hän osallistuu vähintäänkin yhtä paljon kotitöihin kuin minä. Alku sujuikin melko mallikkaasti, vaikka molemmat olivat vuorotöissä. Tietenkin päävastuun lapsista kannoin silloin itse, omia kun ovat, mutta koti- ja remppahommissa opastin Antin alkuun. (Alkujaan ei osannut edes ruuvimeisselijä käyttää, mikä rempattavassa talossa kuitenkin on aika tarpeellinen taito.)

Koska kaikki sujui suhteellisen hyvin, niin Antti alkoi puhumaan yhteisen lapsen hankkimisesta. Ajattelin, että hyvä isähän hänestä tulee sen perusteella, mitä oli ollut vanhempien lasten kanssa ja aikaisemmin on ollut myös päiväkodeissa ja henkilökohtaisena avustajana kehitysvammaiselle lapselle.

Vuoden verran siinä meni ennen kuin aloin odottamaan Arttua. Plussaus tapahtui huhtikuussa 2010 ja laskettuaika tuli joulukuulle. Kevät ja kesähän on suhteellisen helppoa aikaa vanhemmassakin talossa, kun ei tarvitse erikseen puita kantaa ja aamusta iltaan lämmittää. Puutarha- ja remonttihommat on itselle aina ollut sitä arjen herkkua, mitä tykkään tehdä. Näissä asioissa en siis paljon apuja kaipaillut (tietysti painavat multasäkit ym erikseen, kun silloinen työ rasitti selkää muutenkin). Kuitenkin syksyn tullen, kun piti lämmmityspuita tehdä talven varalle ja kun varsinainen lämmityskausi alkoi, kaikki muuttui. Tai kaikki muuttui jo silloin, kun Antti jäi elokuussa kesälomalle. Kysyin häneltä, että tekisikö talveksi puita valmiiksi, niin ei tarvitse sitten syksyllä sateessa pilkkoa. Vastaus oli: ”lomalla en tee muuta kuin lomailen”.

Saunan lämmityspuut kesänkin aikana kuitenkin oli tehtävä ja niitä ”ihan kuntoilun vuoksi” sahailin ja pilkoin. Saipahan pihaakin siistimmäksi kaikesta puusälästä. Totuus kuitenkin iski aika karuna sitten, kun alkoi syksyn varsinainen lämmityskausi syksyllä sisätiloissakin. Kannoin puita lihalaatikoilla sisälle ja hoidin lämmityksen itsekseni aina, kun en ollut töissä. Lisänä loppuraskaudessa oli lumityöt. Neuvolassa viikolla 32 ollessa, terkkari sanoi, että kaikki on alapäässä nyt siinä kunnossa, että vauva voi syntyä koska tahansa. Mitään ylimääräistä ei saisi hötkyillä.

Selän takia jäin syksyllä pois töistä, mutta sen kummemmin en terkkarin kommentteja ajatellut, koska lämmitys oli kuitenkin hoidettava. Vaikka sitten ilman puidenkantoapua. Silloin, kun selkä ei antanut kantamista anteeksi, niin pyysin isompia lapsia tuomaan puita sisälle. He kuskasivat puut pulkilla liiteristä eteiseen. Ilman heidän apuaan en olisi pärjännyt raskauden viimeisiä aikoja.

Kun synnytys alkoi, en edes tajunnut sitä synnytykseksi. Selkä oli siinä vaiheessa ollut muutaman kuukauden tauotta kipeä ja ajattelin vihlaisujen johtuvan vain siitä. Jälkikäteen ajatellen, niitä supistuksiahan oli ollut koko syksyn. En vain tajunnut, kun edellisestä synnytyksestä kuitenkin oli melkein kymmenen vuotta. Poika syntyi alle kahden tunnin päästä siitä, kun tajusin, mistä oli kyse. Kolme minuuttia sen jälkeen, kun pääsin sairaalan ovista sisään. (Jälkikäteen ajateltua varmaan kivat katseltavat synnäriosaston käytävällä istuvilla miehillä. :D )



Tää juttu nyt pomppas aiheesta viidenteen näköjään :) Piti kirjoittaa noihin kotitöiden jakoon liittyvistä asioista ihan näin pelkän tämän päivän perusteella. Nopea yhteenveto siis tämän päivän tapahtumista ja tuosta kuvasarjasta, minkä otin, kun Voicen artikkelin olin lukenut.

Jutun luettuani pikkasen aikaa pyörittelin silmiäni. Pidän summittaista ”kirjanpitoa” kaikkien perheenjäsenten tekemistä kotitöistä vihkoon. Isommat lapset saa käyttörahansa sen mukaan, mitä ovat tehneet. Itse hyödynnän listaa lähinnä siinä vaiheessa, kun olen kipeänä ja käskytän jotain tekemään jotain. Vihko on jo pidemmän aikaa puhunut aika karua kieltä. Ei enää riitä toi ”keskimäärin 71 tuntia viikossa”, jos otetaan kaikki ihan normaalit kotityöt mukaan laskuihin meidän huushollissa.

Tuon kuvasarjan otin päivällä ennen ruuan laiton aloittamista. Eilen illalla putsasin hellan päälliset leivän paistamisen jälkeen. Tänään tein ruuan puuhellalla ja siirsin kasarin sähköhellalle, kun siitä on helpompi lastenkin ottaa ruokansa. Ensimmäinen ruuan hakija oli Antti ja sen jälkeen on otettu pari jälkimmäistä kuvaa. Vaikka meillä menisi pelkästään jo normaaleihin kotihommiin useampi kymmenen tuntia viikossa, niin ärsyttävintä on se, että aikuisen ihmisen jälkiä joutuu siivoamaan. En todellakaan aio odotella ”sitä päivää”, jolloin Antti lunastaisi taas lupauksensa johonkin kotiin liittyvässä asiassa. On se nyt jo niin nähty.