torstai 23. toukokuuta 2013

Pleikkari on pirun keksintö

Saattoi hiukan mennä hermo töitä tehdessä... miten voi onnistua saamaan mustekynän puristettua pirstaleiksi kesken kirjoittamisen? Pakko varustautua tästä lähtien lyijärillä.


Eihän siinä mitään, jos joskus on pelipäivä tai sadepäivinä pelataan, mutta tunti tolkulla ruudun edessä tahkoaminen päivästä toiseen ei oikein käy laatuun. Eilen ei töitä päässyt vinttiin tekemään jalkavaivojen vuoksi, niin toisella korvalla tuli koko ajan kuunneltua touhua ympärillä. Tai siis yrittäen tehdä töitä siinä samalla, kun kipeiden koipien kanssa piti pomppia Artun perässä muka nopealla vauhdilla. Aivan toivotonta oli keskittyä uuteen projektiin, jossa on paljon enemmän nopeaa tiedonsiirtoa, asiakkaiden taustatietojen selvittämistä ja tallentamista kuin edellisessä projektissa.

Joka päivä tälla viikolla Antti on istunut töllön edessä tahkoamassa mustaa kapulaa ja unohtanut kokonaan kaikki muut jutut. Alkuviikko tietenkin oli enemmän ookoo, kun oli itsellä aikaa puhailla, mutta nyt tuntuu taas aika hölmöltä, että yhden niskaan kaatuu kaikki kotihommat ja nuorimmaisen vahtiminen työaikanakin. Ja muutenkin tällä viikolla hänellä on ollu tyylinä se, että ei jälkiään korjaa vaan kaikki tippuu kädestä samoin kun se, mitä tipahtaa lehmän nostaessa häntänsä.

Antin veljeltä tuli viesti, että kaukomummu oli pyytänyt häneltä rahaa, koska Antti ei kuulemma ole maksanut velkojaan mummulle. Summa oli ollut lähemmäs lähemmäs tuhat euroa, mitä kaukomummu oli Antin veljeltä saanut. Sanoin jo heti ensimmäiseksi Antille, että tarkistaa maksut verkkopankista, koska summa ei täsmää mitenkään siihen, mitä itsekin olen lyhennellyt lainaa kaukomummulle. Eipä sitäkään saanut aikaiseksi, niin kävin sitten meidän molempien tilit läpi. Koko summa on kaukomummulle maksettu sataa euroa lukuunottamatta, koska joulukuu sovittiin lyhennysvapaaksi kuukaudeksi liiton rahojen maksun kestäessä.

Antin kuulemma tarvitsisi nyt kuitata tuo koko melkein tuhannen euron lainasumma veljelleen. Pyysin häntä ilmoittamaan veljelle, että laina oli jo melkein maksettu ja siitä on verkkopankkitositteet todisteena. Satasen siis Antin kuuluisi maksaa enää ja siitä laitoin puolet veljensä tilille jo menemään eli toinen viisikymppinen on vielä kuitatttavaa. Mitään hän ei kuitenkaan ole veljelleen ilmoittanut, vaikka useampaan kertaan olen muistuttanut. Voi meinaan tulla veljellekin aika yllätyksenä kaukomummun bluffaus. Välillä ottaa aika rankasti ohimon taakse tuollainen toiminta, että noinkin yksinkertaista asiaa ei saada hoidettua. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, että kun kaukomummusta on kyse, niin tämänkin asian setvimisestä alkaa taas mahdoton hulabaloo.

Mulla tulee ensi tiliin vielä lauantaihin asti tehdyt työt ja pitäisi yrittää vähän paikkailla tuntisaldoja noiden muutaman ylimääräisen odottelusta aiheutuneen vapaapäivän takia. Ei millään viitsisi suoda ajatuksia nyt kaiken maailman kodinhengettärenä pyörimiselle, sihteeritoiminnalle ja käskyttäjän roolin ylläpitäjänä olemiselle. Arttu menee töiden lomassa siivellä ehkä tunnin pari piirrellessä tai autoleikeissä, mutta ei sen kanssa pysty keskittymään kunnolla useamman tunnin urakointiin. Tuokin on jo ylitiöpositiivisesti ajateltu, koska poika on yhtä nopea käänteissään kuin kala vedessä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti