Täällä taas parin vuoden tauon jälkeen

 

Pari vuotta sitten päivittelyt loppui, koska oli tietsikkaongelmia ja meni aikaa ennen kuin sain uuden koneen käyttööni. Tai siis vanhan koneen, jonka Anssi sai toimimaan erillisellä näytöllä ja näppikseksellä. Näillä mennään edelleen.

Silloin kesällä 2014 sain työpaikan asiakashankkijana lämpöpumppufirmaan. Hyvin pitkälti tein täyspäiväisesti töitä, välillä ei tunteja laskettu ollenkaan. Ensimmäisen puoli vuotta tein lähes pelkkää asiakashankintaa ja sitten siirryin asiakashankinnan esimieheksi. Päivät meni aamusta iltaan siinä hommassa, koska huolehdin kaiken asiakashankintaan liittyvän rekrytoinnista ja koulutuksesta käytännön työn valvontaan ja samalla myös itse tein kenttätyötä. Palkka oli ainoastaan provisio, mikä osaltaan tietenkin vaikutti työtunteihin.

Ensimmäinen työvuosi meni ihan hyvin. Kauppa kävi ja tulojakin oli, vaikka ne olivat suht pienet verrattuna työnmäärään. Tein töitä kevytyrittäjänä, joten jokaisesta saamastani provikasta meni vielä alvit päältä ja se laski entisestään käteen jäävää summaa. Keskimäärin käteenjäävä osuus kuussa oli noin viisisataa euroa. Työtunteihin suhteutettuna aivan surkea tuntipalkka, mutta olipahan ainakin jotain tuloja.

Kesän 2015 jälkeen tuli buukkarikato, eikä uutta porukkaa meinannut millään saada töihin. Käytännössä tein kenttätyötä yksinäni syksystä 2015 kesään 2016 asti hankkien asiakaskäyntejä kahdelle lämpöpumppumyyjälle. Keskimäärin buukkari saa yhdestä kahteen käyntiä päivässä ja kahden myyjän kalenterin täyttäminen alkoi olemaan aika ylivoimaista hoitaa yksin. Lisäksi toinen myyjistä jätti menemättä sovituille käynneille tai siirteli niitä useampaan kertaan, jolloin alkoi tapahtua asiakaskatoa.

Vuoden 2016 alusta alkoi tuntua siltä, että firman asiat eivät olleet oikein kunnossa. Sain sovittua käyntejä, mutta yhtäkkiä myynti tuntui tyssäävän totaalisesti. Työsopparissani luki, että provikkani maksetaan sitten vasta mulle, kun asiakas on suorittanut firmalle koko kauppasumman. Kyselin asiakaskäynneistä palautetta ja pomo selitti, ettei käynneistä kuulemma tule kauppoja tai asiakkaat eivät kuulemma olleet maksaneet kauppasummia, joten palkkaakaan ei mulle voida maksaa. Pitäisi kuulemma vain yrittää paremmin. Yritin. Tiesin, että firmalle menee heikosti.

Koko kevään 2016 aikana sain provikoita noin kolmesataa euroa. Viime kesän aikana ruhtinaalliset sata euroa. Soitin toimitusjohtajalle ja sanoin, että en ala ilmaiseksi töitä tekemään ja maksamattomat kaupat pitäisi laittaa perintään, jotta sekä firma että minä saataisiin rahat. Ei käynyt. On kuulemma törkeää lähettää asiakkaille perintälaskuja. Tosin samassa puhelussa ilmeni, että firmalla on verottaja niskassa useamman tuhannen euron maksamattomien alvien takia. Kummasti tämän jälkeen netissä oleva myyntikalenteri tyhjennettiin kokonaan. Kaikki asiakaskäynnit ja niiden tiedot katosi. Olin kuitenkin ottanut kalenterista ja käynneistä kuvakaappaukset omalle koneelle, joten kaikki ”muka epäonnistuneet käynnitkin” on tallessa.

Aloin ynnäilemään tilannetta päässäni ja tulin siihen tulokseen, että mulle kuuluvat provikat on pimitetty toimarin pussiin. Myyntipäällikkö, joka vastasi kaupoista ja niiden loppuun viemisestä oli tämän toimarin mies. Eli samaan perheeseen meni rahulit.

Tämä pariskunta ilmoitti sitten tämän verorästijutun tultua ilmi, että muuttavat perheineen Espanjaan. Samalla ainoa myyjä, joka olisi jäänyt Suomeen hoitamaan asiakaskäyntejä irtisanoi itsensä. Multa lähti työt alta. En voi sopia asiakaskäyntejä olemattomille myyjille.

Soitin sitten liiton lakimiehelle ja kysyin tästä palkanmaksusysteemistä, miten pitäisi toimia, että saisin palkkani ulos firmasta. Asialle ei kuulemma voi tehdä mitään kukaan muu kuin poliisi. Sitä kautta olisi päästy firman kirjanpitoon käsiksi ja pystytty osoittamaan, mistä asiakaskäynneistä oli tullut kauppaa ja kuinka paljon mun provikoita oli pimitetty. Tähän mennessä pomoporukka oli muuttanut jo Espanjaan, joten katsoin parhaaksi antaa asian olla. Tuskin siihen olisi koskaan mitään tolkkua tullut. Varsinkin, kun kahden vuoden uurastuksen jälkeen olinkin yhtäkkiä ”mielenvikainen kusipää, joka yritti tuhota koko firman”.

Irtisanoin itseni viime elokuussa ja ilmoittauduin työkkäriin. Karenssihan sieltä pamahti, vaikka oli selvitys firman hiipumisesta ja töiden loppumisesta syistä. Irtisanoutumisen perusteeksi TE-keskuksen mukaan ei riitä se, että firman toiminta on loppunut Suomessa ja palkkoja on rästissä. Olisi pitänyt pysyä firman palkkalistoilla tekemättä mitään ja etsiä siinä välissä uusia töitä olematta työtön. Just, just. Ihan ”loogista”. Soittelisin, sitten omaan laskuun asiakaskäyntejä olemattomille myyjille :D

Karenssin viimeinen päivä on tämän kuun 14. päivä. Tässä välissä olen laittanut muutaman kymmenen työhakemusta ja ollut yhdessä työhaastattelussa kaupanalan tehtäviin. Ei ole tärpännyt vielä. Se on varmaa, että pelkkiin provikkahommiin en enää ikinä ala. Kusee kuitenkin aina omille nilkoille. 

Eikös rahattomille työttömille aina toitoteta, että ”Mene metsään marjoja poimimaan”. Niin menin ja keräsin pojan kanssa parisen sataa litraa mustikkaa ja puolukkaa syksyn aikana myyntiin. Niillä tuloilla tässä on pärjäilty ;)