Pihapöytien tuunaus

Muksut lähtivät eilen yökylään lähimummulle, mikä tarkoitti vapaa iltaa itselleni. Muutaman tunnin kävin rannalla onkimassa ja sen jälkeen kotiuduin saunan lämmitykseen. Siinä samalla päätin kunnostaa pari pihapöydän raatoa käyttökalusteiksi.

Vanhan vahakangasliinan sain mummulta. Ainoastaan spraymaalin kävin ostamassa, hinta 4,30e. Peruste maalivalinnalle: jos vahakankaat jossain vaiheessa vaihtaa erivärisiksi, niin jalkaosat on helppo sprayjata yhteensopiviksi pienellä kustannuksella. Lisäksi käytin liinojen kiinnittämiseen vahvaa pakkausteippiä, jota löytyi jo kaapista.

Pöydän jalkaosat pesin ja annoin kuivahtaa ennen maalaamista. Sitten maalaus ja sen kuivumista odotellessa ehti leikkaamaan vahakankaasta ylimääräiset palat pois ja kiinnittämään kankaan pöydän alapintaan (alapintoja en alkanut erikseen jynssäämään, kun piiloon kuitenkin jäävät).

Pihakeinun metallirungon maalasin jokunen vuosi sitten öljymaalilla, joka oli sekoitus punaisen ja valkoisen maalin jämiä. Nyt pihapöytien väri sopii hyvin keinun kanssa yhteen. Tosin keinusta hajosi istuin osa toissakesänä ja se vaihdettiin erikokoiseen laudoitukseen, joka myös pitäisi taas maalata. Tapahtuu sitten, kun saan taas jostain haalittua sopivia jämämaaleja.

Päivityksiä pihasta

 

Eilisen onkireissun jälkeen keskityin pyykkivuoren kasvattamiseen ja nurtsin leikkaamiseen. Pieniä trimmeriviimeistelyjä vaille valmiina se jobi. Ennen saunaa kävin kuvaamassa kasvimaan tilanteen, jossa herneet kukkivat ja tomaatteihin on tullut pieniä nuppuja.

Pihakierroksella tuli vastaan miekkalilja, jonka mukuloita istutin viimeksi varmaan kolme vuotta sitten. Eipä ole aikaisemmin rohjennut kukkia. Varsia on nyt kaikkiaan noussut kolme kappaletta, mutta vain tuo ainokainen kukkii.

Antti on viime aikoina ollut niin passiivinen hommien suhteen, joten aion nakittaa hänelle pari projektia. Toinen on se saunan taustan siistiminen viikatteella ja kuten kuvasta näkyy, yhden päivän aikainen tunnin työpanos kattaa vajaa parikymmentä neliötä. Syksyä ja lumia odotellessa...

Toinen nakkiprokkis olisi kuivan omenapuun katkaiseminen. Itse olisin sen tehnyt, mutta homma hoituisi nopeammin moottorisahalla ja vähän enemmällä voimalla. Puun keskivarresta tulee uutta oksaa, mutta tuskin tulee enää hedelmiä tuottamaan. Tähän mennessä on muutaman kaneliomenan syksyisin saanut aikaiseksi.

Tänään on ukkostanut koko päivän, joten porukka on ollut maastoutuneena sisätiloissa. Arttu sai ilmeisesti auringonpistokset eilen rannalla ja on ollut kuumeessa. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin vauhti lisääntymään eli paranemaan päin. Huomenna saakin taas vain haaveilla, että ehtisi kirjaa lukemaan.

Olo on kuin elämäntapamarttyyrilla

 

Viime torstain mökkireissulta tarttui viikunapuun taimien lisäksi mukaan kukkivan koivun taimikin. Tarkemmin en tiedä, mistä lajikkeesta on kyse, mutta kuulemma tekee valkoisia kukkia. Viikunan laitoin puutarhan puolelle nurmialueelle ja koivun istutun terassin viereen, kivipengerryksen loppupäähän.

Nurtsin leikkuun aloittelin perjantaina. Piti mukamas nopeasti tempaista se siistiksi juhannusta vasten, mutta pääsin jatkamaan vasta eilen. Tänään taas satanut ja homma seisoo. Kaikki sisähommatkin on jäänyt omalle vastuulleni turhan paljon viime aikoina. Tuntuu, että vaikka kuinka urakoisia paikkoja siistimmiksi, niin aina on parin tunnin päästä jotain jossain levällään.

Pyysin Anttia keräämään Artun lelut ennen kuin imuroisin, niin mitä tapahtui? Antti haki muovipussin ja keräsi kaikki levällään olevat tavarat samaan kassiin ja kävi kippaamassa Artun sänkyyn. Lelukorit olisivat olleet metrin päässä. Siinä olikin sitten hänen tämän päivän urakkansa. Pleikkari on ollut taas kovassa käytössä, vaikka muut ovat touhunneet siivouksen parissa. (Muksut siivosivat huoneitaan.)

Antille siivoaminen yleensäkin tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi pitäisi joku hylly järjestää ja pyyhkiä pölyistä, niin tunkee vaan tavarat toiseen hyllyyn, keittiönpöydälle tai sängyn alle. Pölyjähän ei tietenkään tarvitse pyyhkiä, koska tyhjä hylly on siisti hylly.

Yhtenä päivänä Antti kävi jääkaapilla ja tipautti sieltä marinadikipon. Tottakai sitä öljyistä tahmaa oli ensinnäkin jääkaapin ja pakastimen reunuksissa, tiivisteissä, seinässä, lattialla ja valui koiranruokasäkin allekin. Ei pienintäkään ajatusta ollut hänellä siivota jälkiään. Ei kuulemma tarvitse, kun hän ei ollut kippoa jääkaappiin laittanut. Pihvejä olikin sitten heti kärkkymässä grillistä kuitenkin.

Tuntuu, että kaikki aika menee siivoamiseen ja samojen asioiden tuhraamiseen päivästä toiseen. Kuitenkin pitäisi ehtiä tehdä paljon muutakin. Ulkovaraston katto vuotaa ja se pitäisi korjata ennen kuin vesi valuu varastossa olevien tavaroiden päälle. Varastoa pitäisi päästä tyhjentämään, koska siellä on niin paljon ylimääräistä kamaa. Saunan katon purueristeet pitäisi päästä kaivamaan läpi ja tarkistamaan vintin kunto muutenkin.

Semmoisia perusjuttuja kodin kunnossapidon suhteen olisi tekemättä useitakin. Remppahommiin olisi jonkin verran tarvikkeita hankittuna, kunhan vain olisi aikaa niitäkin tuunailla edes pienissä määrin eteenpäin. Antti ei kovin aktiivisesti ole koskaan osallistunut mihinkään, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä ja jonkinlaisia kädentaitoja. Eikä se niin haittaakaan, kun itse olen tekevä ihminen. (Testattu: ei auta nalkutus, eikä nalkuttamatta jättäminen.) Se kuitenkin haittaa, että kuvittelee olevansa jollain omalla lomalla jatkuvasti, eikä edes siisteysjuttuja tarvitse hoitaa. Miksi sitä vessanpönttöä ei voi pestä sen jälkeen, kun sinne on ripulisen suolipomminsa käynyt ampumassa??

Mansikkamaan harvennus ja peräpihan tilanne

 

Mansikkamaan vieras

 

Oltiin tänään koko päivä pikkupojan kanssa kahdestaan. Antti oli tänään hakemassa puulastia veljeltään (ilmeisesti tapasi äitinsä siinä samalla, mutta ei ole puhunut vielä asiasta mitään), Anssi kavereillaan ja Anni mummulla. Artun kanssa saatiin päivä oikein mukavasti kulumaan pihahommissa, nakkikeiton respan tuunaamisessa (ohjeen laitan saunassa käynnin jälkeen) ja onkiretkellä.

Peräpihalla hommat on edennyt nyt siihen mallille, että siirsin osan ylikasvaneesta pienemmästä maasta liiterin seinustalle. Lisäksi laitoin kokeeksi jäännössiemenistä sitruunamelissaa, basilikaa ja chiliä. Tarkoitus siis näiden osalta vain kokeilla lähtevätkö tuossa paikassa kasvamaan ja sitten miettiä ensi kesän tilannetta. Jos eivät lähde, niin levitän mansikkaa tai sitten pidän pikkupätkän maata kasvukokeilumaana.

Selkä teki temput kiviä kanniskellessa, kun uuden mansikkamaan reunusta varten niitä keräilin pitkin tonttia. Isommat heittelin kivipengerrykselle ja sitä jatkettiin sen verran, että tähän mennessä kaivetusta uomasta puuttuu vajaa pari metriä. Tarkoitus sitä uomaa olisi kuitenkin kaivaa vielä pienesti loiventaen lisää, jolloin sadevedet katolta ja terassin katolta valuisivat sitä myöten pois.

Lisäksi olen löytänyt muutamia siirrettäviä kasveja pengerrysseinustaa ajatellen, mutta en vielä ole siihen asti ehtinyt. Kaivon ympärystä on viime kesän istutusten perusteella onnistunut, koska kaikki siinä olevat kukat ovat nyt lähtenyt hyvin kasvamaan. Siihen lisäsin vaan haketta somisteeksi rikkaruohojen perkauksen jälkeen ja sitten odotellaan sitä kukkimiskautta :)

Kasvimaalla näyttää mielenkiintoiselta. Kun rikkaruohot oltiin saatu hoidettua pois, jäljelle jäi hyvin lähteneet herneet, kaksi kesäkurpitsaa, tomaatit, paprika ja pikkusipulit. Kesäkurpitan siemeniä istutin muistaakseni kuusi tai kahdeksan. Kaksi niistä on lähtenyt kasvamaan. Sitruunamelissa floppasi tänäkin vuonna kasvimaalla. Siksi laitoin kokeilusatsin liiterin reunustalle.

Huomenna otetaan pieni loma kotitöistä ja pihahommista. Lähdetään käymään kaukovaarin mökillä. Ajomatkaa tulee sen verran reippaasti, että autossa säilyvän yleisen järjestyksen nimissä, Anni tekee juuri eväitä. Anssin pelireissuja ajatellen tuttua puuhaa ja taas pääsee retkeilyn makuun :) Onget on pakattu ja luvassa on ainakin lettuja, uintia ja taimien vaihtoa. Itse vien sovittuna ja haluttuna tuliaisena omassa maassa risteytyneitä mansikantaimia ja ilmeisesti saadaan viikunapuun alku kotio päin tuotavaksi.

Viikonlopun puuhastelut

Pihatouhut eteni hyvää vauhtia viikonlopun aikana. Lauantain käytin peräpihan raivaamiseen ja haravoimiseen. Puukasoissa oli jonkun verran sellaista tavaraa, että saa suoriltaan heittää polttomonttuun pienen kuivattamisen jälkeen. Suurin osa oli kuitenkin sellaista pölliä ja pidempää tavaraa, jotka sysäsin taas Antille työstettäväksi.

Ilmeisesti se kikkakakkonen toimii kohtalaisen hyvin, että itse olen koko ajan tekemässä jotain, jolloin Anttikaan ei pääse ”lusmuilemaan” omista hommistaan. Lauantaina sirkkelöi ja illan suussa lähti sisälle Artulle antamaan ruokaa. Pikkupoika oli touhunnut pihassa koko päivän ja simahti kesken ruokailun. Anssi ja Anni menivät yökylään mummulle, joten ajattelin käyttää tilausuutta hyväkseni, lyödä pillit pussiin pihahommien suhteen ja mennä ongelle. Antin kontolle jäi saunan lämmitys.

Sunnuntaina Antti sai kaikki pöllit pilkottua. Aika pökkelöä tavaraahan se oli, mutta joutaahan niillä kesäsaunaa lämmittämään. Näin lämpöisillä keleillä ei tarvitse poltettavassa puussa olla kummoista lämpöarvoa, kun sauna kuitenkin lämpiää vaikka yhdellä pesällisellä pikkutikkuja.

Koska peräpihan raivaus ylimääräisen romun osalta oli suoritettu, niin laitoin valkeat polttomonttuun ja aloin lajittelemaan tarkemmin löytynyttä sälää. Lastulevy pinon ja vanhat trukkilavat pilkoin lekalla (sillä seurauksella, että sääressä on naulan mentävä reikä, yök). Levyt menevät jossain vaiheessa jätekuorman mukana keräykseen, mutta saapahan ne pikkasen nätimmin ja pienempään tilaan säilöön ennen sitä.

Nokkosten juurakkoja vetelin maasta ylös samalla, kun valvoin tulta. Löysin myös ”kaivauksien” yhteydessä vanhat liuskekivilaatat, jotka vielä siinä vaiheessa olivat näkyvissä, kun tänne muutin. Keräilin myös vanhoja savupiipun tiiliä ja kiuaskiviä kasalle. Tarkoituksena niistä olisi reunustaa kapoinen kasvi/kukkamaa ulkorakennuksen seinustan viereen. Ensi ajatuksena oli, että kokeilisin istuttaa siihen tänä kesänä kokeeksi niitä hyötykasveja, jotka eivät varsinaisella kasvimaalla ole lähteneet kasvamaan. Jos mitään ei tapahdu, niin syksyllä tai ensi keväänä istutan samalle paikalle kukkia.

Viikonlopun saldona peräpiha alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, mitä se oli silloin, kun tässä torpassa asui vain nainen kahden lapsensa kanssa. Vaikka ensin olin sitä mieltä, että Antti saa itse setviä keräämänsä läjät ja hoitaa pihan siistimisen jäljiltään, niin ehkä kuitenkin oli parempi, että itse tartuin toimeen. Antin vauhdilla setvimiseen olisi mennyt samat neljä vuotta, mikä tuon sotkun aikaansaamiseksikin on kulunut.

Pihaponnisteluja

Tänään tuli tehtyä puuhommia oikein urakalla. Antti on jemmaillut jämäpuupinojansa vähän joka nurkalle. Kyllästyin ruohoa leikatessa siihen, että koko ajan saa kierrellä jotain romukasaa ja keräillä puiden palasia sieltä täältä. Aamupäivällä sain omat kasvipuuhailuni niin hyvälle mallille, että muutamaan päivään ei niihin tarvitse keskittyä. Tulin sisältä kahvia hakemaan ja ylläripylläri: Antti pelasi pleikkaa.

Otin kahvini ja kävin olkkarissa sanomassa, että näin hyvällä säällä kannattaisi keskittyä noihin puuhommiin. Tulihan Antti sitten perässä ulos jonkin ajan kuluttua ja haki sirkkelin liiteristä :0 Itse olin sahaillut jo omenapuun oksia ja muita pienempiä puita ja heittelin niitä liiteriin. Antti aloitti liiterin oven edessä olevista pinoista mun heitellessä niitä sitten liiterin perukoille.

Turhia taukoja ja armoa ei tunneta, kun tämä täti lähtee pomottamaan. Sitä mukaan, kun liiterin edusta tyhjeni, lähdin hakemaan lisää sirkkelöitävää huussin puolen rojukasoista. Antti olisi tuossa vaiheessa jo pistänyt sirkkeliä pois, koska ”oli ukkonen jyrähtänyt ja niissä kasoissa ei ole mitään pilkottavaa, kun menevät polttomonttuun”. Juu, varmaan niin... Ei sinne betonirinkulaan nyt ihan kokonaisia ovia ja lastauslavoja voi laittaa palamaan ilman pilkkomista.

Muka ei yhtään sirkkelöitävää... Aloin setvimään pinoja ja ehkä noin viidesosa oli sellaista lahomoskaa, jonka saisi laittaa suoraan polttorinkulaan. Ovien alta löytyi suht kuivaa sahatavaraa, jota kuskasin sirkkelin viereen ja siitä sitten vaan mies hommiin. Pari ovea sain hajoitettua ihan oman fysiikkani ansiosta, joten huussin edus koki aika radikaalin paskaläjien katoamisilmiön muutaman tunnin aikana.

Olihan sitä ukkosen jytinää siinä aikansa taustatunnelmana sirkkelin vinkumisen lisäksi, mutta sitten sateen alkaessa oli pakko luovuttaa hommat. Pääasia, että Antti sai näytön siitä, että muutaman laudan pilkkominen kerrallaan yhtä saunakertaa ei oikein kannata. Muutaman tunnin vaivalla saa aika paljon aikaiseksi, kun vaan tarttuu itseään niskasta kiinni ja tekee. Tyhjään liiteriin tuli yllättävän hyvin täytettä, saunan eteisen puupino on täynnä, samoin grillipuukatos. Hyvä, hyvä :)

Tiesin jo alunperin, että homma ei siitä muutaman laudan sirkkelöinnistä tule muuttumaan, ellen tee itse asialle jotain. Huussin oven edessä olevat pöllit Antti pilkkoi jo muutama vuosi sitten, mutta niiden hakkaamista palasiksi ei ole saanut vielä aikaiseksi (itse kokeilin joskus ja omat voimat eivät riitä niin paksujen pöllien kirvestämiseen). Sittemmin niiden eteen on kasaantunut lavakuormista aina jämäroinaa, mitä Antti ei ole viitsinyt sahailla loppuun asti. Mutta nyt kaivoin ne pöllitkin sieltä taas tyrkylle. Työt odottaa taas, kun ukkosista ja sateista selvitään.

Eilen vihjailin pikkuorkusta...

... ja nyt niitä kuvia sitten pääsin nappasemaan. Yläpihan seinällä on ulkovuoraus uusittu, mutta räystäiden aluset ovat vielä auki. Siellä majailee tällä hetkellä ainakin neljä oravaa sivuvinttien komeroissa. Ilmeisesti orava-äippä on siirtänyt nyt pesänsä etupihan puolella, koska aikaisemmin rapinat kuuluivat toiselta puolen taloa olevasta vinttitilasta. Hätäisesti sain muutaman kuvan otettua alivuokralaisista, kun vein roskia ennen töiden aloittamista. Täytyy illemmalla mennä vielä passiin, jos saisi parempia otoksia ja useamman pikkuisen samaan kuvaan.