Pihaponnisteluja

Tänään tuli tehtyä puuhommia oikein urakalla. Antti on jemmaillut jämäpuupinojansa vähän joka nurkalle. Kyllästyin ruohoa leikatessa siihen, että koko ajan saa kierrellä jotain romukasaa ja keräillä puiden palasia sieltä täältä. Aamupäivällä sain omat kasvipuuhailuni niin hyvälle mallille, että muutamaan päivään ei niihin tarvitse keskittyä. Tulin sisältä kahvia hakemaan ja ylläripylläri: Antti pelasi pleikkaa.

Otin kahvini ja kävin olkkarissa sanomassa, että näin hyvällä säällä kannattaisi keskittyä noihin puuhommiin. Tulihan Antti sitten perässä ulos jonkin ajan kuluttua ja haki sirkkelin liiteristä :0 Itse olin sahaillut jo omenapuun oksia ja muita pienempiä puita ja heittelin niitä liiteriin. Antti aloitti liiterin oven edessä olevista pinoista mun heitellessä niitä sitten liiterin perukoille.

Turhia taukoja ja armoa ei tunneta, kun tämä täti lähtee pomottamaan. Sitä mukaan, kun liiterin edusta tyhjeni, lähdin hakemaan lisää sirkkelöitävää huussin puolen rojukasoista. Antti olisi tuossa vaiheessa jo pistänyt sirkkeliä pois, koska ”oli ukkonen jyrähtänyt ja niissä kasoissa ei ole mitään pilkottavaa, kun menevät polttomonttuun”. Juu, varmaan niin... Ei sinne betonirinkulaan nyt ihan kokonaisia ovia ja lastauslavoja voi laittaa palamaan ilman pilkkomista.

Muka ei yhtään sirkkelöitävää... Aloin setvimään pinoja ja ehkä noin viidesosa oli sellaista lahomoskaa, jonka saisi laittaa suoraan polttorinkulaan. Ovien alta löytyi suht kuivaa sahatavaraa, jota kuskasin sirkkelin viereen ja siitä sitten vaan mies hommiin. Pari ovea sain hajoitettua ihan oman fysiikkani ansiosta, joten huussin edus koki aika radikaalin paskaläjien katoamisilmiön muutaman tunnin aikana.

Olihan sitä ukkosen jytinää siinä aikansa taustatunnelmana sirkkelin vinkumisen lisäksi, mutta sitten sateen alkaessa oli pakko luovuttaa hommat. Pääasia, että Antti sai näytön siitä, että muutaman laudan pilkkominen kerrallaan yhtä saunakertaa ei oikein kannata. Muutaman tunnin vaivalla saa aika paljon aikaiseksi, kun vaan tarttuu itseään niskasta kiinni ja tekee. Tyhjään liiteriin tuli yllättävän hyvin täytettä, saunan eteisen puupino on täynnä, samoin grillipuukatos. Hyvä, hyvä :)

Tiesin jo alunperin, että homma ei siitä muutaman laudan sirkkelöinnistä tule muuttumaan, ellen tee itse asialle jotain. Huussin oven edessä olevat pöllit Antti pilkkoi jo muutama vuosi sitten, mutta niiden hakkaamista palasiksi ei ole saanut vielä aikaiseksi (itse kokeilin joskus ja omat voimat eivät riitä niin paksujen pöllien kirvestämiseen). Sittemmin niiden eteen on kasaantunut lavakuormista aina jämäroinaa, mitä Antti ei ole viitsinyt sahailla loppuun asti. Mutta nyt kaivoin ne pöllitkin sieltä taas tyrkylle. Työt odottaa taas, kun ukkosista ja sateista selvitään.