Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. lokakuuta 2013

Täytetyt kauraleivät






Leipätaikina:

1 l      vettä
1 tl     suolaa
3 dl    kaurahiutaleita
2 pss  kuivahiivaa
n. 1kg vehnäjauhoja

Sekoitetaan suola, kaurahiutaleet, hiiva ja jauhot kädenlämpöiseen veteen. Jauhot lisäillään pikkuhiljaa sekoitusten välissä. Annetaan nousta liinan alla puolisen tuntia. Jaetaan taikina neljään osaan, joista jokainen kaulitaan ohueksi levyksi.

Täyte:

400g sikanautajauhelihaa
2       isoa sipulia
1       vihreä paprika
50g   valkosipulirasvaa Ohje tästä

Paistetaan jauheliha kypsäksi ja lisätään joukkoon sipulin ja paprikan palat. Täyte on valmis, kun kasvikset ovat hiukan pehmenneet. Levitetään täyte kaulituille leipälevyille ja rullataan levyt kiinni. Rullien päät kannattaa kääntää alaspäin, niin täyte ei valu leipien ollessa uunissa pois niiden sisältä. Ennen paistamista annetaan leipien vielä nousta pellillä noin vartin verran. Paistetaan (rullan paksuudesta riippuen) 20-30 min 225 asteessa. Paistamisen jälkeen voidellaan leivät vedellä.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Etikkaiset tomaattisinihomejuustorullat

Yksilöllisten lahjojen verkkokauppa Lahjat.net



Pohja:

3 dl vettä
n. 1kg vehnäjauhoja (osa laitetaan vasta pöydällä vaivatessa)
1 tl suolaa
150g pehmeää margariinia

Margariini sulatetaan notkeaksi. Kulhoon vesi, suola ja osa jauhoista sekä välillä sekoitellen pehmeä margariini joukkoon lisäten. Tehdään kiinteä massa ja annetaan olla jääkaapissa täytteen teon ajan. Loput jauhoista alustetaan joukkoon alustamis- ja kaulintavaiheessa.

Täyte:

5 tomaattia
50g sinihomejuustoa
2 rkl valkoviinietikkaa
1 vihreä paprika
2 munaa
1 dl korppujauhoja (kuivasta leivästä pilkotutkin palat käy, esim. paahtoleipä)
200g juustoraastetta
basilikaa
rouhittua pippurisekoitusta

Paprika ja tomaatit pilkotaan paloiksi, mukaan kulhoon muut ainekset. Sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Tahna voi näyttää hiukan löysältä, mutta annetaan sen vuoksi vetäytyä jääpissa vartin verran, jolloin korppujauhot/leipämurut ehtivät turvota.

Rullat tehdään korvapuustien tapaan eli kaulitaan levyt (itse jaon taikinan kahteen osaan, jolloin täytteiden jakaminenkin on helpompaa) ja levitetään täytteet levyille. Sitten vaan rullataan. Taikina on rullausvaiheessakin vielä melkoisen pehmeää, joten apuna kannattaa käyttää paistinlastaa ja sillä kääntää aina osa rullasta kerrallaan reilulla otteella → täytteet eivät lähde pursoamaan tai jää klönteille.

Rullasta leikataan parin sentin paksuisia viipaleita. Voidellaan munalla ennen uuniin laittoa. Uunissa ne saavat olla 200 asteessa (en huomannut katsoa aikaa, sävelsin ohjeen vasta nyt illalla) noin 20-30 minuuttia. Tuosta ainesmäärästä sain kasaan 27 annosta.

Aika paljon tullut nyt tomaattiin liittyviä ohjeita, mutta ne oli tarjouksessa jo viime viikolla. Eikä tässäkään vielä ole se koko syy, miksi tomaattia näin satokautena pyrin käyttämään mahdollisimman paljon. Yksi syy on se, että olen itse ollut tomaatille todella allerginen ja siedätyksen avulla sitä nykyään pystyn syömään jopa raakana :) Toinen syy on se hinta ja saatavuus tällä hetkellä. Kolmas syy on ihan tieteellinen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Sain juuri viimeisen ”rullapellin” uunista ja saunassa on miellyttävämpi hikoilla kuin keittiössä eli sinne.

Ps. 27 rullasta on tällä hetkellä jäljellä enää 9 viimeisellä kuumalla pellillä. Itse olen maistanut yhden ennen ohjeen julkaisemista...

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Glögimauste-rusinakorvapuustit




Valkosipulisämpylöiden lisäksi tuhosin leivonta-ainekaapin sisältöä enemmänkin. Löytyi joululta jäänyt glögimaustepussi ja korvapuusteihin tarvittava kaneli oli päässyt loppumaan, joten... Glögimausteessahan on periaatteessa pullamausteet ja siitä se ajatus sitten lähti.

1 l maito
2 pss kuivahiivaa
3 munaa
2 dl sokeria
200g voita
25g glögimaustetta
n. 1kg vehnäjauhoja (kaikkia ei käytetä taikinaan ennen alustamista)
ripaus suolaa

Väliin sulatettua rasvaa, sokeria ja rusinoita.

Maito lämmitetään kädenlämpöiseksi. Glögimausteen kannattaa antaa kymmenisen minuuttia pehmetä maidon seassa. Hiiva sekoitetaan jauhoihin. Loput aineet sekoitetaan joukkoon. Pullista tulee pehmeitä, kun osan jauhoista jättää lisättäväksi vasta ensimmäisen taikinan nostatuksen jälkeen. Rasva lisätään ennen nostatusta. Taikina saa jäädä tässä vaiheessa hieman ”pehmeäksi”.

Nostatuksen jälkeen lisätään loput jauhoista tarpeen mukaan. Kaulitaan normaalit korvapuustilevyt, voidellaan rasvalla, lisätään sokeri ja rusinat. Pyöritellään rullaksi, leikataan, voidellaan ja nostatetaan toistamiseen ennen paistamista 225 asteessa n. 15 min.



Tomaattisipulipiirakka




 
Nopea ja halpa tomaattisipulipiirakka

Pohja:

3 dl vettä
5-6 dl vehnäjauhoja
50 g voita
1tl suolaa

Sekoitetaan kaikki ainekset keskenään, rasva viimeisenä (helppo levittää vuokaan, kun taikina ei tartu käsiin).

Täyte:

n. 3dl maitoa
2 munaa
basilikaa
ripaus suolaa
2 tomaattia
sipuli
ruohosipulia


Sekoitetaan munamaito. Kasvikset pilkotaan ja ripotellaan pohjan päälle vuokaan. Viimeisenä munamaito. Paistetaan n. 30 min 225 asteessa.


Lux-Case

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sitruskonvehdit vielä ja sitten mietitään jotain muuta



Sitruskonvehdit vielä ja sitten mietitään jotain muuta

Vielä tämä ja sitten löffään silmieni ja ajatusteni kanssa. Pohjana tässä oli, et piti tehdä vaan näitä konvehteja ja noita marenkiötskyjä. Porukka on sellasia herkkuper***tä ja tästä ohjeesta sitä ylijäämätavaraa osittain tuli, tulkoon sekin nyt julki.

3dl       kiehuvaa vettä
1          sitruunan kuori
1          appelsiinin kuori
2rkl      liivatejauhetta
5dl       sokeria
0,5dl    appelsiinimehua (purista se kädessäs oleva aplari)

1. Laita puolet vedestä kiehumaan. Liota liivate purkin ohjeen mukaan.
2. Kiehuvaan veteen muut ainekset ja haudutetaan pienemmällä lämmöllä noin kymmenen minsaa.
3. Liivateliotus mukaan, kiehautetaan sekoitellen.
4. Halutessaan kuoren palat voi siivilöidä pois (itse jätän ne seokseen mukaan).
5. Paras on kaataa seos leivinpaperin päälle johonkin vuokaan ja antaa hyytyä jääkaapissa vuorokauden.
6. Kumotaan tomusokerilla päällystetylle leivinpaperille ja sivellään tomusokeria myös levyn päälle. Leikataan paloiksi ja sokrutetaan myös reunoilta.

Syy, miksi kuvia valmiista ja viimesen päälle sokeroidusta konvehdeista (enemmänkin marmelaadia) ei ole, on se, että puolet levystä hävis jo sokerointivaiheessa ja nekin kuvattavaksi leikatut palat siinä vaiheessa, kun hain lisää tomusokeria. Näin meillä: kaksi karkkipäivää yhden hinnalla :)

Ja nyt, kun olen kaikki eiliset ”taidonnäytteeni” jakanut, alan miettimään ihan niitä käytännönjärjestelyjä... Täti oli kuitenkin vähän päälle viisikymppinen. Muori (oma mummuni) ei jotenkin reagoi asiaan, ei varmaan käsitä tapahtunutta. Kävin muorilla tänään viemässä muka ruokaa. Ihan normaalia jauhelihaperunasosetta tein ja aattelin, että ei varmaan noteeraa sitä mitenkään tässä tilanteessa, vaikka yleensä jakaakin aina sanoa, että: ”kun sää tulet käymään, sulla on aina jotain hyvää mukana”. Omillaan vielä asuu ja yksin, eikä kukaan ole eilisen jälkeen ollut seurana.

Muori sai ruokavuuan käteensä, otti haarukan ja meni kammariin syömään (ei kehtaa syödä muiden nähden). Keittelin siinä odotellessa kahvia ja kuulin, kun kammarissa puhuttiin kissalle, että ”kuinka hyvää tämä on. Tätä et sinä saa.” Sitten menee hetki ja todetaan: ”tämä näkkileivän voittaa. Siihen alkaa jo kyllästymään.”

Jotenkin vaan semmonen olo, että ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vaarikin, joka on aina ollu kaikkien tuki, on nyt rikki.



perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kuka pelkää vaikeuksia



Varsinainen viikko taas takana. Paljon töitä, mutta paljon muutakin on ehtinyt tapahtumaan. Suurimpana ongelmana on ollut tällä viikolla kadonnut lompakko, joka on aiheuttanut ylimääräistä pään vaivaa. Positiivisena puolena tietenkin se, että koko huusholli on käännetty ja melkein siivottukin siinä samalla lattiasta kattoon. (Tosin tällä hetkellä ei enää näytä siltä ja vielä pitäisi alkaa siivoamaan.)

Noissa myyntijutuissa tuntuu tulleen seinä vastaan. Alun perin, kun tilipäivän piti olla joka kuun 10. päivä, niin taas oli tili myöhässä. Viime maanantaina kyselin rahojen perään ja vastaus oli, että tilipäivä on siirtynyt viidennelletoista päivälle ja ”enkö ole muistanut ilmoittaa”. Ei siinä sitten mitään, mutta perjantainakaan se palkka ei vieläkään näkynyt tililläni.

Lompakon katoaminen tarkoitti samalla verkkopankkitunnuksien katoamista (juu, ei kannata pitää lompakossa), enkä maanantaina päässyt tarkistamaan tiliä. Siinä hässäkässä unohdin kokonaan passini olemassaolon, kun keskityin tutkimaan kaikki mahdolliset paikat, mihin lompakko olisi voinut kadota.

Eilen muistin passin ja pääsin pankkiin. Siellä selvisi, että palkka ei vieläkään ollut tililläni vaan viikon myöhässä siinä vaiheessa. (Oikeasti tekisi mieli julkaista kyseisen firman nimi…) Eilen otin yhteyttä pomoon ja selitys oli, että ”palkanmaksuohjelma takkuilee”. Tuntuu, että se takkuilee joka kuukausi… Hän kuitenkin lupasi, että rahat olisivat tänään tililläni. En tiedä, kun tänään en ehtinyt pankkiin. Tärkeämpänä pidin tehdä täysillä töitä tälle toiselle, luotettavammalle firmalle.

Haastattelufirmaan verrattuna toi myyntilafka on aivan eri kastia. Eilen ilmoitin ohjelmiston ongelmista tekniseen tukeen ja sieltä tuli heti vastaus, että asia yritetään korjata. Tänään tuli pariin otteeseen viestiä, että ongelmaa ei ole saatu korjattua, mutta hankkimani materiaalin voisin lähettää sähköpostilla ja saisin siitäkin jutusta kuitenkin palkan. Harmi, kun tehtävä on määräaikainen. Sama projekti kuitenkin toteutuu ensi vuonna myös ja toivottavasti saisin paikan siinä.

Ja sitten muihin aiheisiin… Viikon ehkä huonoin juttu on ollut se, että Antin äiti otti yhteyttä takaamansa lainan suhteen. Antti oli ryypännyt usean tonnin velat silloin, kun oli eronnut vaimostaan ja velat maksaakseen oli ottanut pankista lainan, jonka takaajaksi hänen äitinsä oli suostunut. Nyt Antti on jättänyt pari kertaa lainaerän maksamatta ja pankki oli ilmoittanut siitä hänen äidilleen. Asia on nyt sovittu niin, että Antin äiti maksaa lainan loppu osan kokonaan (joitakin satasia, koska tähän mennessä sitä on lyhennetty monta tonnia) ja Antti maksaa sitten suoraan äidilleen.

En nyt tiedä, oliko tuokaan huono asia, koska nyt Antin äiti oikeasti tietää, missä meillä mennään. Pelaamisesta Antti on nyt viime aikoina pysynyt erossa aika hyvin. Muutamia urheiluvetoja parilla eurolla, mutta ei mitään nettipelaamista. Tosin syy voi olla siinä, että hänen tilillään ei ole rahaa vaan taas mennään minun tilieni varassa ensi kuun puoleen väliin asti. Ja niistäkin rahoista pitää vielä maksaa laskuja, kunhan saan pankkikortin ja verkkopankkitunnukset.

Tänään en ehtinyt kauppaan ruokaostoksille juhannusta varten. Huomenna ajattelin aamusta käydä ja parempi niin; välttää ruuhkat ja saa ehkä tuotteita alennuksella. Aika paljon lasken noiden aletuotteiden varaan, koska olisi oikeasti kiva syödä joskus jotain ihan pikkasen parempaa kuin makaroni tai peruna. Tai siis saahan niistäkin hyviä ruokia, mutta olisi lisukkeina kuitenkin sitten jotain ”vähän parempaa”. En ole sen kummempia suunnitelmia juhannustarjoilujen suhteen tehnyt. Hyvä mieli tulee jo siitä, että saa pari virallista vapaapäivää ja pystyy keskittymään kunnolla pihatöihin ja hoitamaan muita kodin rästihommia.

Tämän illan ylellisyyttä on se, että tietää tehneensä ”kunnon työviikon”, lapset ovat tyytyväisiä ja kohta mennään saunaan tuoksutellen samalla kiukaalla kypsyviä makkaroita. Hyvää ja turvallista juhannusta kaikille : ) Pitäkää huolta toisistanne.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Jos jotain hyvää niin jotain huonoakin





Ehdinpä nyt kirjoittelemaan kuulumisia, kun Arttu nukahti päiväunille ja sain kahvimukillisen eteeni. Saa nähdä pätkiikö ajatus samaan tahtiin, kun lätkii hyttysiä. En tajua, mistä noita sikiää jatkuvasti lisää.

Eilinen oli oikein mukava päivä. Tein töitä jo onneksi päivällä, koska illalla tapahtui jotain normaalista poikkeavaa. Antti lähti Artun kanssa ruuan jälkeen ulkoilemaan siksi aikaa, että saisin rauhassa jatkaa töitä.

Soitin ensimmäisen ja illan viimeiseksi osoittautuneen puhelun eräälle rakennusmestarille, jota piti haastatella raksa- ja remppajutuista. Hänen vaimonsa kanssa keskustelin ja sainkin hänen kanssaan suoritettua varsinaisen haastattelunkin. Tosin puhelu kesti sitten sen melkein kolme tuntia! En oikein tiedä, mikä siinä keskustelutilanteessa oli, mutta erittäin mukava ja positiivinen ihminen oli tämä rouva. Puhuimme ummet ja lammet ihan niin ”naisten juttuja” kuin kodin laittamisesta yleensä ja niin edelleen. Meidän ongelmista en maininnut sanakaan, en tietenkään vieraalle ihmiselle.

Tämä rouva sitten kyseli tietoja työnantajastani ja siitä, mihin haastattelutuloksia käytetään ynnä muuta. Jossain vaiheessa puhe kääntyi siihen, miten hän työelämässä sairaanhoitoalalla ollessaan on ollut tekemisissä puhelinmyyjien kanssa, lähinnä lääke-esittelijöitä tarkoitti. Kolmen tunnin keskustelun tuloksena oli, että hän tarjoutui suosittelijaksi minulle, jos päätän jossain vaiheessa etsin työpaikkaa ja antoi vinkit, mistä voisin kysellä.

Haastatteluhommahan on määräaikainen, joten uuden työn haku on jossain vaiheessa edessä. Vaihdoimme yhteystietoja ja hän pyysi ilmoittelemaan kuulumisia. Hiukan hymyilytti puhelun jälkeen se, että itse olin soittanut haastatellakseni hänen miestään ja asetelma kuitenkin kääntyi jossain vaiheessa keskustelua aivan toisin päin : )

Mutta sitten tähän päivään… Myyntihommien tilipäivä on joka kuun kymmenes päivä eli tänään olisi pitänyt olla rahat tililläni viime kuun myynneistä. Kas, kun ei ollutkaan. Taas sama juttu! Taitaa olla kolmas vai neljäs kerta jo, kun tilipäivä osuu viikonlopulle ja perjantaina ei ole rahoja saanut. Yksi kerta oli sillain, että palkkapäivä osui torstaille. Perjantaina ilmoitin esimiehelle, että palkka ei ole tullut tililleni. Hän lupasi hoitaa asian ja lopulta kesti seuraavaan viikon tiistaille ennen kuin sain rahat. Jotenkin turhauttavaa tuollainen, kun minulla kuitenkin on sellainen tapa, että palkkapäivinä pitäisi laskuja maksaa. Sitten, jos on sopinut johonkin laskuun maksuaikaa ja pitäisi maksaa tiettynä päivänä, niin se sopimus meneekin käteen itsestä riippumattomista syistä.

Ihmettelen noinkin ison ja tunnetun firman palkanmaksukäytäntöä. Miten he voivat olettaa, että työntekijät ovat motivoituneita, kun tuloksien saaminen tilille aina kestää? Eilen pyysin myynnintuelta uusia soittolistoja, niin tänään hän ilmoitti, että uusia listoja ei tule kuin joskus ensi viikolla. Viime kerralla tämä ”ensi viikolla” tarkoitti kolmea viikkoa. Alkaa hiukan usko loppumaan tuohon hommaan, vaikka työstä sinällään pidänkin.

Antti on tänään siellä työpaikan pippaloissa. Eilen jo mainitsi, että lainaa rahaa kaveriltaan. Laittelin aamulla tekstarilla tuon palkkahomman hänelle ja siinä samalla, että ei ainakaan ryyppäisi tänään. Vastauksena tuli pelkkä ”Ok”. Isommat muksut ovat olleet mummulassa pari päivää ja kotiutuvat tänään. Ajattelin, että töiden jälkeen voisi vaikka iltaongelle lähteä yrittämään kissankalaa. Ainakin sää on kaunis, hyttysistä viis : )