Vihdoinkin hiljaista

Mulla oli semmoinen kutina jo tossa ennen pelireissuun lähtöä eilen päivällä, että nyt ei kaikki ole ihan ookoo. Antti jäi sovitusti Artun ja Annin kanssa kotiin. Jokin ennakkoaavistus mulle kuitenkin tuli ennen lähtöä, kun Antti puhu, että siivoillaan, käytetään koiraa lenkillä (ei vie koiraa koskaan ulos edes juoksuhihnaan) ja lämmitetään sauna.

Mitäpä täällä on vastassa, kun tullaan Anssin kanssa kotio: järkyttävä siivo ja känninen äijä. Siis jotai ihan käsittämätöntä! Mulla kiehuu vieläkin. Saunassa käydessä yleensä pystyy nollaan viikon ja rauhottuun, mut nyt ei. Pöytä lainehti kaatunutta kahvia, koira möyrysi eteisessä pihalle, pikkupoika oli ihan rikki ja Anni tosi pahalla päällä. Plus joka paikka sen näköinen, että todellakaan ei ole katsottu junnun perään, mitä se tekee. Antti on pää jäässä toljottamassa kisoja olkkarissa.

Mut, hei! Sauna oli lämmitetty. Pitäisi varmaan kehua.

Mua ei niin pätkän vertaa kiinnosta se ihminen. Helvatta soikoon! Se ei ole pyykkiäänkään pessyt kuin viimeksi ennen joulua. Haisee niin hitosti. Taaskin saunan jälkeen oli vetänyt samat monen viikkoiset vaatteet päälleen. Alusvaatteita myöten. Se haju on oikeasti kuvottava.

Tänäänkin olisi Antilla ollut aikaa pestä pyykkinsä, vaikka samalla olisi töllännyt kisoja. Se nyt ei mahdottomia vaadi käydä tuikkaseen satsi koneeseen ja kone päälle. Sen jälkeen kuivuriin. Ainakin, hemmetti soikoon, ne alusvaatteet!

Sitten se saakelin kännijäkätys joka asiasta. Oli käynyt hakee viinapullon ja perään vielä oli ennen meidän kotiutumista vetänyt kaljaa, niin... Siitä ei oikeesti selvää ota. Joka asia pitäisi jauhaa moneen kertaan. Sanoin heti suoraan, että en todellakaan ala tänä iltana ”keskustelemaan”, niin sitten alkaa syyllistäminen. Ja ne asiat saattaa sitten olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Yhtä yllättäviä joka kerta. (Tällä kertaa oli se, että olin hänet jättänyt kotiin katsomaan Artun perään. Asia oli sovittu ja jo reissuun ilmottautumisvaiheessa kysyin Antilta, haluaako lähteä. Halusi jäädä katsomaan kisoja. Nyt sitten sinne reissuun olisikin pitänyt päästä.)

Antti nyt kuitenkin oli ottanut sitten taas tutultaan lainaa ja päättänyt tehdä tällaisen ratkaisun. Kuinkahan monta kännipuhelua on saldo antanut periksi soitella. Sitten se taas miettii, että miksi ihmiset ei vastaa sen puheluihin tai pidä muutenkaan siihen yhteyttä. Käsittämättömän rasittava ihminen viinan jälkeen: aina oikeassa, hänen mielipiteensä on ainoa oikea, hänen pitäisi olla kaiken keskipiste jne... Hyvin on onnistunut ihmiset ympäriltään karkottamaan. Mahtaa silläkin olla yksinäistä.

Mulla käy pää nyt niin ylikierroksilla, että ei taida nukkumisesta tulla mitään. Hitto!