Kunnes vihasi asettuu

 Åsa Larsson

Kunnes vihasi asettuu

s. 282

Otava

Kunnes vihasi asettuu on nopeasti etenevä ja täyteläinen tarina. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään Ruotsin Lappiin. Kylän vakituiset asukkaat ovat jo elämänsä ehtoopuolelle ehtineitä vanhuksia ja siksi nuorten katoaminen herättää suurta huomiota kyläläisten keskuudessa.

Kun Wilman ja Simonin katoaminen paljastuu murhaksi ja Mellan ja Martinsson alkavat selvittää tapahtumien kulkua, liittyy tarinaan paljon historiallista tietoa Ruotsin ja Saksan yhteistyöstä 1940-luvun alusta. Sota-ajan tietoutta ei kuitenkaan ole tuupattu tarinan täytteeksi liiaksi vaan juurikin sen verran, että kirjan juoni nivoutuu lukijan päässä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Vaikka murhien selvittäminen onkin tutkijoiden päätarkoitus, niin se ei ole tärkein arvoitus, mikä tarinassa piilee. Murhat selviävät ei niin kovinkaan yllättävällä tavalla, mutta mielenkiintoisin vaihe alkaa lukemisen siinä vaiheessa, kun omassa päässään on pyöritellyt motiivihahmotelmaa ja se osoittautuukin olevan suhteellisen lähellä oikeaa loppuratkaisua.

Takakannen teksti

Silloin oli yhdeksäs lokakuuta. Ilma oli kylmä. Taivas hyvin sininen. Sellainen päivä tekisi mieli kaataa lasiin ja juoda. Meillä ei ollut aavistustakaan siitä että kuolisimme. Että minä huutaisin suu täynnä vettä. Että meillä olisi enää viisi tuntia jäljellä.

Huhtikuun puolivälissä Tornionjoesta löytyy nuoren tytön ruumis. Isoisoäitinsä luona asunut Wilma ja hänen poikaystävänsä Simon ovat olleet kadoksissa jo kuukausia. Ruumiinavauksessa selviää, että Wilman ruumista on siirretty.

Kiirunan poliisit alkavat rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinssonin kysellä kylillä nuorten liikkeistä. Epäilyjä herättävät erityisesti uhmakaat Krekulan veljekset, joiden Anna-Maria vaistoaa sekaantuneen katoamiseen.

Pienessä kyläyhteisössä äärimmäisetkin keinot otetaan käyttöön, jotta menneisyyden salaisuudet säilyisivät salaisuuksina.