Tähän mennessä kesän isoin kala

Lahna

paino:            330g

pituus:           34cm

kellonaika:    n. 14-15 välillä

paikka:          kivikon reunama, 
                      syvyyttä 1-1,5m

välineet:        mato-onki

sää:                kevyt kaakkoistuuli, 
                      +27 astetta,
                      lähes pilvetön taivas

Ohi uiskentelijoita.

 Kissat vetäsivät tämän alkupaloina. Iltapalana maistui sitten kaikki loput pienemmät kalat.

Lauantai-illan kalaretki poiki idean

Pihatöiden jälkeen lähdin vielä illalla poikkeamaan rannassa ongen kanssa. Pihasta löytyi puukasojen alta niin mehevän näköisiä matoja, että oli pakko lähteä kokeilemaan onnea. Tosin tavoitteena oli saada muutakin kuin pakolliset ruuat kissoille. Haaveena on edelleen ne isommat ahvenet, jotka joutuisivat puukkokäsittelyyn ja pannulle.

Pihatöiden jälkeen lähdin vielä illalla poikkeamaan rannassa ongen kanssa. Pihasta löytyi puukasojen alta niin mehevän näköisiä matoja, että oli pakko lähteä kokeilemaan onnea. Tosin tavoitteena oli saada muutakin kuin pakolliset ruuat kissoille. Haaveena on edelleen ne isommat ahvenet, jotka joutuisivat puukkokäsittelyyn ja pannulle.

Kaunis ilta oli houkutellut veneilijöitä paljon ja satamapuolella kävi säpinää iltamyöhäseen asti. Siinä istuskellessa pyörittelin päässäni pihasuunnitelmaa raivauksen alla olevalle alueelle. Sain idean, että voisin tuunata tuonne polttomontun viereen savustuspöntön.

Välivarastossa kävin tutkimassa ja siellä on kaupan mummun ajoilta (talon entisen omistajan jäämistöä on meillä nurkissa aika paljon vielä) asti varastossa lojunut vanha hella. Haeskelin vinkkejä pöntön rakentamiseen netistä ja periaatteessa sen pystyisi kai tekemään tuosta hellasta helposti.

Kunhan saan pihan perän kunnolla raivattua, niin otan pöntön teosta seuraavan projektin. Ruokakaloiksi olen yleensä käyttänyt pelkkää isompaa ahventa tai haukea, jotka on helppo vetää fileiksi. Pöntöllä saisi hyödynnettyä paremmin pienemmätkin ahvenet ihan arkiruokakäyttöön. Sanoisin, että ihan tuunaamisen arvoinen idea :)

Yhdentoista maissa oli pakko itse luovuttaa vapailu, koska itikkaa alkoi pyöriä ympärillä liian innokkaasti. Illan pääsaaliina oli muutama isompi lahna. Olinkin jo vähän odotellut lahnakauden alkua. Muistelin, että viime vuonna näihin aikoihin oli lahnan syönti erinomaista. Niistä riittää kissoillekin enemmän syötävää kuin särjistä. Nuorempi kissoista onkin jo alkukesän aikana kerännyt massaa reippaasti pelkällä kalaruualla. Tai no, se makaakin kattilan vieressä niin kauan kuin kalaa riittää.

Pientä iltapalaa pojille

Kahdella ongella tänään "huimat" muutama kymmenen herkkupalaa pojille. Aamulla sää enteili, että olisi saattanut olla hyvät ahven saaliit tuloillaan, mutta ei. Lähdettiin Annin ja Artun kanssa jo päivällä rantaan. Junnulla ehkä vähän rajoitti aktiivisuutta pelastusliivit, jotka on pakko pitää tuolla murtajalla ollessa päällä. Tiputus on paikoin parikin metriä, jos vesi on alhaalla.

 

Kalapaikkana se on ihan hyvä, jos kissoille lähtee pienempää kalaa hakemaan. Tänään syöntiajat olivat lyhyitä alkuillasta puolisen tuntia ja tuossa kahdeksan jälkeen vasta pienemmä määrin ahventa. Antti haki Artun Anssin treeneihin mukaan jo muutaman tunnin jälkeen, jonka jälkeen pääsin itse keskittymään pääasiaan ja seuraamaan koko päivän lähietäisyydellä uiskennelleen silkkiuikkuparinskunnan toimia.

Päivällä söi lähinnä salakka murtajan toisella puolella olevassa matalammassa poukamassa. Se on hyvää kalaa muksujen kanssa onkia, kun syö paljon ja heikkohermoisempikin saa sen helposti irrotettua koukusta. Toiselta puolella murtajaa on syvempää. Viime vuonna kesäkuun alussa siitä nousi lahnaa tunti ja ämpärillinen -vauhdilla. Pari viikkoa kun odottelee, niin pääsee testaamaan tämän vuoden saldot. Aika komeen kokoista pötkälettä silloin sai. Harmi, kun kuvat jäivät talvella rikkoutuneelle koneelle.

Kymmenen pintaan käppäilin kotio ja piti keittää kalat kissoille(en koskaan syötä raakaa kalaa niille). Laitoin kattilan hellalle ja jämähin itse Bondia katsellessa sohvalle syömään. Ehtihän saalis siinä tunnin verran ”kiehua” ennen kuin huomasin, että hella on kylmä ja lapsilukko päällä... 

 

Miumaulle "ankkoja"

Viime viikonloppu kului lähes kokonaan jäällä. Aamupäivisin oli Anssilla kotipelit paikallisella jäähallilla ja iltapäivisin suunnattiin läheisen järven jäälle pilkille. Aurinkoinen keli oli mitä mahtavin ulkoiluun ja olkkarin ikkunasta avautuva näkymä järvelle kieli jo ennen rantaan menemistä, että jokunen muukin oli päättänyt lähteä koukuilla onneaan kokeilemaan viimasta huolimatta.

Artulle pilkkiretki oli ensimmäinen. Kauan ei häntä jaksanut mukaan otettu pallo ja jääkiekkomaila kiinnostaa, kun tuli jo kinaa Annin kanssa siitä, kumpi saa pidellä pilkkiä. Anni tempoi ahvenia ylös siihen tahtiin, että ei olisi millään malttanut luovuttaa ja antaa ensikertalaisenkin kokeilla onneaan.

Annoin oman kolmen koukun pilkkini Annille ja Arttu pääsi kokeilemaan Annin yksikoukkuisella. Pikkupoika jaksoi hyvinkin odotella sen puolisen minuuttia, mitä nappausväli oli. Viisi kalaa sai pienellä avustuksella vedettyä jäälle. Sitten lopahti mielenkiinto touhuun ja enemmän olisi kiinnostanut ”taluttaa ankkoja” (kaloja) vetäen pilkkiä jäällä perässään.

Annin pilkin kuva oli selvästi sopivampi viikonlopun saalistukseen, koska likka veteli kalaa viitisen litraa parista avannosta lauantaina. Itselleni saldoa kertyi kymmenkunta ahventa kahdessa ja puolessa tunnissa. Sunnuntaina oli pikkaisen parempi tuuri, tarttui noin satagrammainen ahven kiinni. Sitä en kuitenkaan viitsinyt pannulle alkaa puukottamaan ainoana perattavana. Kissoille meni sekin. Määrällisesti kuitenkin suurinpiirtein saman verran kaiken kaikkiaan kissankalaa molempina päivinä. Muutama päivä on taas pojilla kissanpäiviä, kun jäi vähän herkkuja pakkaseenkin. (Kalat pakastan suoraan kokonaisina ja keitän sitten aina sopivan satsin ruuaksi. Vanhemmalla kissalla on melko tarkka ruokavalio ja kala on kaikista parasta sen vatsalle.)

Kesällä onkimisharrastus on ollut aina useamman kerran viikossa oleva juttu, mutta pilkkiminen on jäänyt viime vuosina vähän vähemälle. Nyt kun Arttukin saa itse päästää aavaa baanaa menemään, niin liikkuminen on helpompaa ilman rattaita noinkin lumisella jäällä, mitä viime viikon pyryjen jälkeen oli. Pulkkaan poikaa ei saa istumaan, kun kaikki pitää olla ”minä itte”. Onneksi meidän apaja on suhteellisen lähellä, koska muutaman sata metriä poika siksakkaa ees taas puoleen tuntiin :D