Viime viikonloppu kului lähes kokonaan jäällä. Aamupäivisin oli Anssilla kotipelit paikallisella jäähallilla ja iltapäivisin suunnattiin läheisen järven jäälle pilkille. Aurinkoinen keli oli mitä mahtavin ulkoiluun ja olkkarin ikkunasta avautuva näkymä järvelle kieli jo ennen rantaan menemistä, että jokunen muukin oli päättänyt lähteä koukuilla onneaan kokeilemaan viimasta huolimatta.
Artulle pilkkiretki oli ensimmäinen. Kauan ei häntä jaksanut mukaan otettu pallo ja jääkiekkomaila kiinnostaa, kun tuli jo kinaa Annin kanssa siitä, kumpi saa pidellä pilkkiä. Anni tempoi ahvenia ylös siihen tahtiin, että ei olisi millään malttanut luovuttaa ja antaa ensikertalaisenkin kokeilla onneaan.
Annoin oman kolmen koukun pilkkini Annille ja Arttu pääsi kokeilemaan Annin yksikoukkuisella. Pikkupoika jaksoi hyvinkin odotella sen puolisen minuuttia, mitä nappausväli oli. Viisi kalaa sai pienellä avustuksella vedettyä jäälle. Sitten lopahti mielenkiinto touhuun ja enemmän olisi kiinnostanut ”taluttaa ankkoja” (kaloja) vetäen pilkkiä jäällä perässään.
Annin pilkin kuva oli selvästi sopivampi viikonlopun saalistukseen, koska likka veteli kalaa viitisen litraa parista avannosta lauantaina. Itselleni saldoa kertyi kymmenkunta ahventa kahdessa ja puolessa tunnissa. Sunnuntaina oli pikkaisen parempi tuuri, tarttui noin satagrammainen ahven kiinni. Sitä en kuitenkaan viitsinyt pannulle alkaa puukottamaan ainoana perattavana. Kissoille meni sekin. Määrällisesti kuitenkin suurinpiirtein saman verran kaiken kaikkiaan kissankalaa molempina päivinä. Muutama päivä on taas pojilla kissanpäiviä, kun jäi vähän herkkuja pakkaseenkin. (Kalat pakastan suoraan kokonaisina ja keitän sitten aina sopivan satsin ruuaksi. Vanhemmalla kissalla on melko tarkka ruokavalio ja kala on kaikista parasta sen vatsalle.)
Kesällä onkimisharrastus on ollut aina useamman kerran viikossa oleva juttu, mutta pilkkiminen on jäänyt viime vuosina vähän vähemälle. Nyt kun Arttukin saa itse päästää aavaa baanaa menemään, niin liikkuminen on helpompaa ilman rattaita noinkin lumisella jäällä, mitä viime viikon pyryjen jälkeen oli. Pulkkaan poikaa ei saa istumaan, kun kaikki pitää olla ”minä itte”. Onneksi meidän apaja on suhteellisen lähellä, koska muutaman sata metriä poika siksakkaa ees taas puoleen tuntiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti