Kahdella ongella tänään "huimat" muutama kymmenen herkkupalaa pojille. Aamulla sää enteili, että olisi saattanut olla hyvät ahven saaliit tuloillaan, mutta ei. Lähdettiin Annin ja Artun kanssa jo päivällä rantaan. Junnulla ehkä vähän rajoitti aktiivisuutta pelastusliivit, jotka on pakko pitää tuolla murtajalla ollessa päällä. Tiputus on paikoin parikin metriä, jos vesi on alhaalla.
Kalapaikkana se on ihan hyvä, jos
kissoille lähtee pienempää kalaa hakemaan. Tänään syöntiajat
olivat lyhyitä alkuillasta puolisen tuntia ja tuossa kahdeksan
jälkeen vasta pienemmä määrin ahventa. Antti haki Artun Anssin
treeneihin mukaan jo muutaman tunnin jälkeen, jonka jälkeen pääsin
itse keskittymään pääasiaan ja seuraamaan koko päivän
lähietäisyydellä uiskennelleen silkkiuikkuparinskunnan toimia.
Päivällä söi lähinnä salakka
murtajan toisella puolella olevassa matalammassa poukamassa. Se on
hyvää kalaa muksujen kanssa onkia, kun syö paljon ja
heikkohermoisempikin saa sen helposti irrotettua koukusta. Toiselta
puolella murtajaa on syvempää. Viime vuonna kesäkuun alussa siitä
nousi lahnaa tunti ja ämpärillinen -vauhdilla. Pari viikkoa kun
odottelee, niin pääsee testaamaan tämän vuoden saldot. Aika
komeen kokoista pötkälettä silloin sai. Harmi, kun kuvat jäivät
talvella rikkoutuneelle koneelle.
Kymmenen pintaan käppäilin kotio ja
piti keittää kalat kissoille(en koskaan syötä raakaa kalaa
niille). Laitoin kattilan hellalle ja jämähin itse Bondia
katsellessa sohvalle syömään. Ehtihän saalis siinä tunnin verran
”kiehua” ennen kuin huomasin, että hella on kylmä ja lapsilukko
päällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti