Purkamista

 

Eilen huomatun kosteusvaurion korjaaminen lähti tänään käyntiin. Ensimmäisenä ohjelmassa oli putkien irroittaminen. Tuloputki tuntui irtoavan niin helposti, että vuoto on varmaankin johtunut sen löystymisestä. Mitään vesilammikkoa en kaapissa ole koskaan tiskarin käydessä huomannut, mutta toisaalta kaapissa on ollut sen verran tavaraa tuossa nurkan edessä, että näkyvyys nurkkaan ollut nolla.

Siirsin tiskikoneen pois ja vähän niin kuin epäilinkin, vauriot rajoittuvat ainoastaan kaapiston runkoihin. Seinä- ja lattiapinta ovat terveet.

Osan kaapiston seinästä vetäisin irti pistosahalla, mutta koska kaapin toisella puolella on pistorasia, täytyi jatkaa loppuun päin pelkällä ruuvimeisselillä ja vasaralla naputtelemalla.










Huomiselle jää jonkin verran naputeltavaa, koska eteneminen on aika hidasta. Sitä paitsi tänään tuli hommiin vähän ylimääräisiä taukoja, kun oli muutamia menoja hoidettavana.

Puhuiko joku kosteusvauriosta?

Hiukan otti aivokäyrän päälle aamun selvitykset työpaikan missauksesta, joten otin sitten vähän projektia siivouksista. Hyvin meni taas siihen asti, kun pääsin roskiskaapin kimppuun.

Viimeksi roskiskaapin siivosin ennen joulua. Pyyhin rungot ym ja kaappi oli ihan ok. Nyt otin sieltä taas kaikki siivouskamat, kierrätysastiat ja romut pois. Pesin irto-osat ja imuroin kaapin. Sitten aloin pyyhkimään runko-osia ja meinasin saada slaagin! Semmoisen sekunnin murto-osan ajan kävi mielessä se, kuinka tutkimuksia tehdessä oon yrittänyt olla niin kosteusvaurioexperttiä että.

Syy tähän kosteusvaurioon on tiskikone. Ensi hätään purin kaapiston runkoa niin, että pääsisi näkemään, kuinka pitkälle vaurio on edennyt. Tuosta reiästä koitettuna seinän kyprokki on kuiva. Sokkelia avasin kaapin alta hiukas ja taskulampulla kurkin sisään, niin vauriokaapin allakin näyttää pontti kuivalta.

Koska epäilin tiskikoneen tuloputken vuotoa vauriopaikan perusteella, tein veskipaperista pienen tupon putkien liitäntä kohtaan ja avasin pesukoneen sulkuhanan joksikin aikaa. Tuppo lähti kastuman, joten vika on ilmeisesti liitännässä. (Jos tuppo ei olisi kastunut,vika olisi tiskarissa itsessään.)

Meiltä ei löytynyt tarpeeksi isoa jakoavainta irrottamaan tuloputkea ja tiskariliitäntää, joten nokka kohti isän työkaluvarastoja. Lisäksi tiesin, että pistosahaa tarvitsisi jossain vaiheessa purkamista.

Onneksi vaarin varastoista löytyi tarvittavat tavarat, mutta myös aika satsi neuvoja :)

Nyt tuo homma saa seisoa huomiseen asti tuossa vaiheessa, koska mitään ylimääräisiä valoja en ala keittiöön virittelemään. Meillä on keittiön puolella käytössä ainoastaan työtason valot, joista toinen loisteputki on palamisen jälkeen edelleen vaihtamatta. Tähän settiin en todellakaan ala yötä vasten mitään remonttivaloja raahaamaan ja jatkamaan hommaa, koska huomenna paremmalla päivän valolla täytyy pyöräyttää keittiöön lisää tilaa siirtämällä ruokapöytä ja vähän muutakin huitsin nevadaan ja siirtää tiskari pois paikoiltaan. (Jos hyvin käy niin puuhommat ym:t on kasvattaneet habaa ainakin sen tiskarin roudaamiseen tarvittavan määrän.)

Näillä näkymin vauriot rajoittuisi kaapistojen runkojen pehmenemiseen, mutta todellisuus selviää vasta sitten, kun saan siirrettyä tiskikoneen pois paikoiltaa. Kävin jo mielessäni läpi sen, mitä tiskikoneen takaa voi paljastua. Sitten lähti ajatus rullaan, että mitä kaikkea raksamateriaalia meiltä vielä voisi varastoista löytyä, jos onkin ruiskinut runkojen väliin ujutetun koneen tilan seinä- ja lattiarakenteita myöten.

Oon monta kertaa sanonu, että ei tästä huushollista tekeminen lopu. Tämä on taas niitä päiviä, kun päivän positiivisin ajatus on se, että huomaa olleensa oikeassa. Ainakin yhdessä asiassa.

Voihan kökkölöörö!

Voi nyt sitten unohtaa tuonkin työtarjouksen.

Kävin liikkeessä kyselemässä lisälaitteista ja ne toimisivat kyllä mun koneessani. Probleemaksi tuli nyt se, että meillä ei toimi 4G -verkko. Katsoin aiemmin tämän alueen toimivuuden kartasta ja näytti heikkoa. Liikkeessä sitten selvisi, että heikkoalue tarkoittaakin vain keskustan aluetta ja meidän osoite täällä syrjemmällä on täysin nollissa tuon verkon suhteen.

3G verkolla tuossa työssä ei pärjää, koska tiedon siirron pitäisi ohjelmistojen takia tapahtua nopeammin. Mun kone jämähtää tietoja lähetettäessä, kokeilimme senkin. Että morjensta vaan tälle työtarjoukselle.

Liikkeessä vielä ehdottivat, että jos haluaisin tulevaisuuteen panostaa, niin voisin jo ”varmuuden vuoksi” päivittää liittymäni. Kysyin sitten, että koska 4G mahdollisesti alkaisi toimia meidänkin alueella, niin siitä kuulemma ei ole vielä tässä vaiheessa mitään tietoa. Jäi sitten liittymä päivittämättä.

Otti nyt sen verran kuuppaan tämä juttu, et tsekkasin koneelta viime vuonna tähän aikaan tehtyjä tutkimuksia. Tiedostojen tallennuspäivämäärien mukaan yksi pikku tutkimus olisi alkanut huhtikuun lopusta. Tutkimuspäällikköön olin yhteyksissä viimeksi pari viikkoa sitten, eikä silloin ollut vielä mitään tietoa kevään töiden ajankohdasta.

No, mut tulta päin sit taas jooh.

Vihreää valoa

 

Näyttäisi nyt siltä, että olisi työpaikka plakkarissa. Näillä puheilla tuntuisi palkkaus olevan kohdillaan sekä työajat joustaisi samoin kuin tutkimustenkin suhteen olen tehnyt. Työnkuva painottuisi vanhojen sopimusasiakkaiden neuvontaan ja sopimusten päivittämiseen.

Tässä nyt vaan on yksi mutka matkassa. Mun koneesta on rikki nuo molemmat tikkupaikat ulkoisille lisätarvikkeille. Mokkula toimii tällä hetkellä erillisille piuhalla ubs:n kautta. Nyt tarvitsisi selvittää, miten tähän vehkeeseen saa liitettyä kiinteän mokkulan vai saako ollenkaan. Työohjelmisto tarvitsee nimenomaan sellaisen toimiakseen. Katselin laitteita jo verkkokaupasta, mutta en uskalla tilata ennen kuin olen käynyt kivijalkaliikkeessä kysymässä lisäinfoa. Sinne sitten, kun Antti palauttaa auton töidensä jälkeen.

Ylläri vastaamattomissa puheluissa

Jokohan alkaisi työrintamallakin tapahtumaan jotain positiivista. Kävin koneella päiväkahviaikaan katsomassa työpaikkailmoitukset ja sähköpostin. Yksi toimeksianto tuli sovittua tälle viikolla ja yhden työhakemuksen lähetin tänä aamuna hakuun tulleeseen asiakasneuvojan paikkaan.

Lähdin kahvittelujen jälkeen pihalle muksujen ja koiran kanssa. Puhelin tietty jäi sisälle, kun sen harvemmin ulos mukaan otan. Nyt olisi kannattanut! Voi, hitsi! Muistin vasta äsken tarkistaa, onko tullut viestejä luuriin ulkona ollessa. Ei ollut, mutta kaksi puhelua oli tullut siitä paikasta, johon hakemuksen laitoin. Harvinaisen nopeaa toimintaa :) En odottanut noin nopeaa yhteydenottoa, koska hakuaikaakin kyseiseen paikkaan oli tämän kuun loppuun asti. Täytyy aamulla yrittää soitella heille takaisin päin. Jännittää ihan himputisti :)

Jospa tästä nyt saisi jonkinlaisen virtapiikin aikaiseksi. Tuntuu, että koko viikonlopun olen ollut niin väsynyt, että mikään muu ei olisi huvittanut kuin lepääminen. Varmaan stressi alkoi purkautumaan, kun hautajaisista selvittiin. Vaikka onhan tässä vielä yhtä ja toista sumplimista edessä. Hyvä olisi, jos saisi työjutut rullaamaan kunnolla, niin ei tarvisi niiden vuoksi ”tekemättömien töiden” vuoksi ajatuksia uhrata.

Ajattelin tässä juurikin aamupäivällä imuroidessa ja mopatessa, että keittiön lattia pitäisi maalata uudelleen. Nyt jos ja kun saa tulopuolen rullaamaan, niin saisi lattiaprojektin vietyä läpi tänä kesänä, kun maalin kuivumista joutaa odottelemaan ulkotiloissa. Surkee Betolux, kun ei kestä viittä vuotta koiran kynsiä ja lapsiperhe-elämää :)

 

Hetkessä elämä alkaa, hetkessä se katoaa.

Aikaisempaa versiota oman korttini versiosta rukkasin vielä eilen. Jokin siinä aikaisemmassa tekstistä tuntui yhtäkkiä tökkivän, joten kirjoitin samalta pohjalta vielä uuden runon.

Hetkessä elämä alkaa,
hetkessä se katoaa.
Sinä iltana syttyi uusi tähti,
kun sielusi tästä maailmasta lähti.

Aina taivaalle katsoessa,
tulet olemaan ajatuksissa.
Miten voikaan noin kirkas olla valo,
vaikka sammui sun sydämesi elämän palo.

Taisi kuitenkin sitten tulla turhan pitkä rimpsu, koska kukkia laskiessa en pystynyt lukemaan kuin ensimmäisen osan runosta. Toinen osuus jäi siihen äänettömään hetkeen, ei pystynyt jatkamaan.

Säätöä, säätöä, säätöä

 
  

Luulin, että kaikki oli jo niin valmiina hautajaisia varten pientä hienosäätöä lukuunottamatta. Ei!

Omat ja muksujen vaatteet olin katsonut jo valmiiksi ja tehnyt tarvittavat hankinnat. Antti oli sanonut, että hoitaa oman vaatetuksensa ja luotin siihen. Nyt sitten illalla hän esitteli naisten valkoisen paitulin pystykauluksella. Ei hyvänen aika! ”Mihin sää sen mun hommaaman mustan krakan ajattelin sijottaa?”

Siis oikeesti! Antti on saanut sen paidan äidiltänsä. Tietty ihan kivoja lahjoja kirppisjututkin, mutta kun nyt oikeesti oli kyseessä naisten (isojen tyttöjen kokoa oleva) paita ja sen huomaa idioottikin leikkauksista! Ja sillä vielä pitäs mennä ihmistenilmoille...

Sitten kengät. Antilla on mustat juhlakengät. Etsin ne varastosta ja laitoin valmiiksi kiillotuksineen niin kuin kaikkien muidenkin kengät. Ihan vaan sillä, että ei jäisi viime tippaan, kun hän ei niitä vielä tähän mennessä ollut varastosta etsinyt. Siinäpä olisi taas aamulla sevetty paikkoja ja huudeltu, että ”tuu sää ettii”.

Paitaongelma onneksi ratkesi sillä, että soitin äidille ja kysyin, jos hänellä oisi isän tai veljen kauluspaitoja jemmassa. Ensimmäinen pikkuveljeni on sen verran isokokoinen, että hänen vaatteensa mahtuvat Antille. Tosin pituusero on aika huima, että sen puoleen... hyvästit istuvuudelle.

Sitten toinen juttu, mitä puljasin tässä: kukkavikon muistosanat. Olin kirjottanut kaikki tekstit jo aiemmin muka ”hyvinä”. Nyt, kun piti omakin kortti kirjottaa, niin ei ne aiemmat tekstit vaan tuntuneet hyviltä. Väänsin ja käänsin, mut sain jotain aikaiseksi. Olen runoillu viimeksi silloin, kun Väinämöinen oli kuumaa kamaa. (Lyriikat onnistuu, jos kukaan radiota kuuntelee.)

Isä on ollut aina vahva näissä jutuissa, mutta nyt ei voi luottaa siihenkään vahvuuteen. Pelkään huomista. Jos isä murtuu, niin sitten se on menoa mullakin... Itse saatan hautaan viimeisen isovanhempani, mutta isälle se ”potilas” oli äiti.