Toissapäivänä saatiin pieni
puukuorma pihaan ja eilen sitä sirkkelöitiin palasiksi. Tai siis
Antti jaksoi sirkkelöidä noin tunnin verran ennen kuin aloitin
työt. Itselläni alkoi eilen näillä näkymin viimeinen työprojekti
ja aion sen saada huomiseen mennessä valmiiksi. Antin piti vielä
mun töiden jälkeen jatkaa puuhommia ja haki muutaman oluen saunaa
varten kaupasta. Todella huono idea.
Menin viimeisenä saunaan, kun lapset
olivat jo menossa nukkumaan. Antti jäi sisälle katsomaan telkkaria,
eikä vaikuttanut mitenkään humaltuneelta. Olin saunalla aika
pitkään, varmaan yli tunnin löylyttelemässä ja nauttimassa
kesäillan luontoäänistä.
En tiedä miksi, mutta Antti oli
laittanut ovet sillä välin lukkoon. Eihän mulla tietenkään
mitään avaimia saunalla ole mukana, kun porukka kerran on kotona.
Koputelin aikani ovea, eikä sisältä kuulunut pihahdustakaan.
Keittiön pikku ikkuna onneksi oli raollaan, joten kiipesin tikkaille
ja huutelin ikkunasta, että Antti tulisi avaamaan. Ei vastausta.
Sitten alkoi naapurin pihassa
liikehdintä. Ilmeisesti rouva oli ollut iltasauhuilla ja
kiinnittänyt huomiota touhuihini. Keksin, että saan ikkunan raosta
pujotettua käteni keittiön hyllylle, jossa on puhelin. Sain
puhelimen ja soitin Antille, tietenkin hänen puhelimensa oli
äänettömällä. Soitin muksuille. Heidän puhelimensa olivat
jääneet alakertaan eli ei apua.
Ajattelin, että jos ihan kauheasti
alan ovella kiljumaan ja ryskimään, niin naapurit soittavat
poliisit. Koska keikuin valmiisi jo tikkailla, päätin kokeilla
saisinko ikkunan kiinnikkeet antamaan periksi. (Ikkunan sisällä on
kiinnike, jotta ikkuna ei aukeaisi kymmentä senttiä enempää.)
Sain polvellani painettua ikkunan alalaidasta ja muutamalla
voimakkaalla tuuppasulla kiinnike rusahti hajalle.
Onneksi en ole mitään xl-kokoa, niin
pääsin pujottautumaan keittiön puolelle työtason päälle. Äijä
makaa makkarissa sängyllä ja kuorsaa. Yritin herätellä, mutta en
saanut sitä mitenkään edes havahtumaan. Ilmeisesti oli sitten mun
saunaan menon jälkeen tinannu olusensa sitä tahtia, että oli
sammunut. Arttu oli onneksi myös jo nukkumassa, niin ei ollut sen
puoleen hätää, mutta kyllä laittoi korpeemaan. Tunnin olet
saunalla rentoutumassa ja sillä välin sisällä ollaan kuin ellun
kanat.
Aamulla sitten ilmoitusluontoisena
asiana Antille sanoin, että hänen kaljoittelunsa tässä
huushollissa on sitten ohi. Oli jättänyt avatun kaljatölkin
olkkarin pöydälle ja sauhuvehkeitään ei ollut nostanut hyllyn
päälle. Jos Arttu olisi herännyt, olisi voinut hoksata tulitikut
ja kaljan jämät. En voi käsittää, miten aikuinen ihminen voi
noin pienessä ajassa olla noin holtiton. Siinäpä sitten viettää
kesän ilman saunakaljoja. Mahtaa ehkä vähän veetuttaa, koska olin
sopinut jo yhden ystäväpariskunnan kanssa saunaillasta meillä
sitten lomien alettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti