Ilmeisesti maanantain ongintareissulla
tapahtunut usean tunnin ylös-alaspumppaus oli etureisille pikkasen
liikaa. Eilen jo tuntui jalat jäykiltä pihahommia tehdessä, mutta
liikkumaan pääsin kuitenkin. Nyt sitten istutaan pylly suhteellisen
kiinni penkissä, koska reisilihakset ei anna yhtään myöten
ylimääräsiin liikkeisiin. Aivan kuin olisi rautakanget reisien
tilalla. Arttua ei voi ottaa syliin, tuntuu samalta kuin sata
poranterää jurraisi luihin asti.
Tänään alkaa uusi työprojekti eli
paikallaan olo olisi muutenkin välttämätöntä. Nyt vaan pitää
toivoa, että läppäri ei sippaa. Eilen kone herjaili akun latauksen
kanssa. Tämä taitaa olla jo neljäs kone, joka alle parin vuoden
käytön jälkeen alkaa temppuilla samasta syystä. Sen verran meni
eilen hermo, kun yritin saada virtapiuhan pysymään oikeassa
asennossa laturin reiässä, että päätin koneiden valmistajille
olevan joku salaliitto rakentaa koneet sellaisiksi, että simahtavat
heti takuiden päätyttyä. Niin sen on oltava :) Hienot
teippiviritelmät nyt tuossa koneen sivussa, että johto pysyy
paikoillaan.
Joku fiksu palikkainsinööri saisi
kehitellä sellaisen lataussysteemin läppäreihin, että ne saisi
laittaa alustalle lataamaan. Siitä sitten latauspiuha seinään,
niin ei tarvitsisi latailla siirrettävillä piuhoilla. Toimisi
ainakin meillä, koska läppäri on pidettävä kirjahyllyn päällä
Artun takia. En ota mitään riskiä, että työjuttuihin tulisi
tenkkapoo hajonneen koneen takia. Jos joku kiinnostui laturi-ideasta,
niin voi ottaa yhteyttä. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi protojen
testaajaksi :) (”Testattu äärimmäisissä olosuhteissa.”)
Joku kikkakakkonen noiden reisienkin
suhteen pitäisi keksiä. Ei onnistu Artun perässä meneminen
pihallakaan millään kymmenen sentin mummoaskelilla. Eilen aamulla
siivosin ennen pihalle lähtöä ja sen jälkeen saunaan, niin jäi
iltasiivoukset väliin. Taas on hiekkaa ja muruja paikat pullollaan,
mutta ei anna paikat periksi edes imuroida. Antti oli käynyt
vessassa jotain huuhtelemassa käsisuihkulla ja nyt koko vessa on
märkä, mukaan lukien kaksi täyttä vessapaperirullaa ja lavuaarin
reunalla olleet tavarat. Pikkusuihkussa jää se painike joskus
jumiin ja käytön jälkeen se pitäisi aina tarkistaa ennen kuin
seuraava menee vessaan ja avaa lavuaarin hanan.
Jos iltaan mennessä saisin venytettyä
itseni jonkinlaiseen toimintakuntoon, niin helpottaisi kummasti. Nyt
tuntuu helpottavalta edes se, että vaikka onkikäden hauis osoittaa
myös pieniä jäykkyyden merkkejä, niin kahvikuppia kuitenkin
pystyy nostamaan. Pystyy ainakin ennaltaehkäisemään lihastärinöitä
kofeiinilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti