Tuhkanharmaa vapaapäivä

Yksi työprojekti valmistui eilen ja nyt on ainakin muutama ”pakollinen” vapaa edessä uusien projektien taustamatskujen valmistumista odotellessa. Tänään onkin ollut niin harmaa sää, että päivän teemaan sopi hyvin saunan pesien, grillin ja polttomontun tuhkien tyhjentäminen.

Mahtaako olla joku viidenkymmenen litran tuo musta saavi, jonka keräsin täyteen tuhkaa ja jätepuiden poltosta kertynyttä naulaa ja metalliromua. Ainoa sihti oli tietenkin muksujen hiekkaleikeistä löytynyt pikkusihti. Siinä sitä ajatus lepäsi, kun muutaman tunnin sihtailee. Antti lähti äsken kauppaan ja sanoin, että veisi mennessään metallinkeräykseen noita rojuja, mut siinähän ne ämpärit edelleen on siististi autopaikan vieressä keskellä pihaa.

Aikaisemmin kerroin siitä, että olin liittynyt siihen deittisovellukseen. Sen suhteen en ole tehnyt mitään liikkeitä vieläkään, mutta tällä viikolla tapahtui vähän siihen liittyen erikoinen juttu. Yksi vanha miesystävä otti yhteyttä pitästä aikaa. Tapasimme aikoinaan parhaan ystäväni häissä ja sen jälkeen seurustelimme noin vuoden verran.

Nyt ollaan bookissa oltu pari vuotta kavereita, mutta mitään sen kummempia yhteyksiä ei tässä välissä olla pidetty. Bookin kautta Janne nyt sitten laittoi viestiä, rakkauden tunnustuksia ja sitä kuinka katuu meidän eroa. Kukaan ei kuulemma ole ollut mun jälkeeni hänelle niin hyvä kuin olin ja jos mahdollista, niin voisimmeko yrittää uudelleen yhteistä elämää.

Tuli vähän puun takaa tuo yhteydenottotapa, koska kyseinen henkilö ei kuitenkaan mikään lapsirakas tai perheihminen ole. Tietää tasan tarkkaan, että mulla on nuorimmainen vasta pari vuotias. Anni oli suurinpiirtein sitä samaa ikää silloin, kun seurustelimme aikaisemmin. Osittain meidän jutun lopetinkin silloin lasten takia, toinen syy oli pitkä välimatka ja molemmilla vielä vuorotyöt. Siinä vaiheessa, kun Janne alkoi ehdotella yhteenmuuttoa Tampereelle, niin lopetin jutun. Ei usko riittänyt siihen, että homma toimisi pienten lasten kanssa uudella paikkakunnalla, olisi ollut uuden työn etsiminen ja sitten vielä kotona ihminen, joka ei niin samalla tavalla koti-ihminen olisi ollut kuin itse olen.

Janne laitteli useita viestejä illan aikana niin bookin kautta kuin tekstareitakin. Aamulla kattelin puhelinta, että soittojakin oli tullut kymmenkunta. Mut ei sytytä mua edelleenkään. Selitin kyllä hänelle, että tilanne on meidän molempien osalta tällä hetkellä suurinpiirtein sama kuin silloin aikaisemminkin. Välimatka on edelleen sama ja meidän elämä on täällä niin kiinni lastenkin vuoksi, että olisi ihan turhaa alkamaan säätää taas niitä samoja kuvioita. Eikä se ihminen todellakaan ole sellainen, että kävisi mielessä edes se, että jotain kesäsäätöä aikansa kuluksi jaksaisin hänen kanssaan.

Nyt aiheesta kolmanteen ja tää lähtee katsomaan peliä.