Kaverin suosittelema Lönn pääsi lukulistalle (mulla oikeasti sellasta ole, kunhan yritin kirjaston tädin edessä päteä) ensimmäisellä aikuisille suunnatulla kirjallaan. Luokittelisin tämän kirjan sarjaan ”ei sovi vessalukemiseksi”. Toisin sanoen, ota kirja käteen ja hyvä asento, unohda kaikki muu ja keskity.
Tarina kertoo Jyväskylän rikospoliisin toiminnasta ja pyrkimyksestä turvata pankkilakon vuoksi tapahtuja suurien rahasumminen liikkumista pankkien ja yritysten välillä. Lakosta aiheutunut ylimääräinen työ poliiseille syö resursseja normaalista rikostutkinnasta ja tilanne tiukkenee edelleen, kun presidentti ilmoittaa Jyväskylän vierailustaan.
Pääosassa oleva rikoskonstaapeli Flink on yksinhuoltajaisä, jonka on vaikea edes tyttärensä seurassa saada ajatuksiaan pois työjutuista. Paineet ovat kovat saada juttujen tutkintaa eteenpäin ja samalla saada miesvoima riittämään ylimääräisiin poliisia vaativiin tilanteisiin. Lisäpaineita tuo Flinkin vanha koulukaveri, Peltonen, johon Flink törmää vahingossa vuosien erossa olon jälkeen. Peltosen paljastukset voisivat olla kohtalokkaita Flinkin uran suhteen.
Juoni pelkän takakansitekstin luettuaan ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tekstin alku kuitenkin koukuttaa hyvin. Ei liikaa mitään rikosteknistä näpertämistä vaan ihmissuhteisiin ja -luonteisiin perustuvaa kerrontaa. Pieniä vinkkejä tarinan edetessä tulee selvästi esiin siitä, mihin lopputulokseen lopulta päädytään. Tarkalle lukijalle loppuratkaisu ei siis tule kovin yllättävänä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä koko tarinan päättymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti