Muutama flunssapäivä ennen pääsiäistä kului puikkojen ja kirjan kanssa relatessa. Ikinä en ole ollut mikään paikallaan makaava ihminen, niin olihan sitä sitten keksittävä viihdykettä käsille ja aivoille.
Keräsin jämä lankakeriä ja kävin kirjahyllyn läpi. Yleensä olen saanut Artun mummulta jonkun kirjan joululahjaksi ja siitä oli hyvä aloittaa. Kouluaikoina luin hyllytolkulla kirjoja, mutta viime vuosina se on ollut ehkä se kirja tai pari vuodessa.
Hämeen-Anttilan tuotantoa en aikaisemmin ole lukenut, mutta nyt tuli korkattua senkin kirjailijan neitsyys. ”Sokkopeli” oli hyvinkin viihdyttävä kirja. Juoni pohjautuu paljolti kaikkeen mytologiseen ja rajatiedolliseen, mutta lukijan kannalta ei vaikuta se, tietääkö lukija itse paljon niistä asioista. Tarina etenee mielenkiintoisesti ja roikuinkin tuossa kirjassa lähes yhtäsoittoa koko ajan. Aika hyvin pelkillä kuumeen lämmittelemillä lihaksilla :)
Ainoa miinus, joka lukumotivaatiota välillä laski oli se, että paikoitellen kaikki esimerkiksi huonetilojen ja asioiden kuvailu oli liian yksityiskohtaista ja tarpeetonta juonen tai lukutunnelman kannalta. Ehdottomasti tällaisten pitkien pyhien luettavaa sellaisille, joilla vähänkin on mielenkiintoa arvoitusten ja ongelmien ratkaisemiseen. Varsinaisesti juoni ei ollut jännittävä, mutta riittävän mukaansatempaava ja aivonystyröitä hierova kuitenkin.
Loppuratkaisusta en aio kommentoida mitään, koska se on jokaisen lukijan oma tunne tulkita tarina, kun viimeinen sivu on mennyt ohi silmien.
Eilen löysin toisen Artun mummulta saadun kirjan ja aloitin sen lukemisen. Tämä päivä on kuitenkin mennyt sairasajan takia kotitöiden kirimisessä ja kirjaa ehdin avaamaan vain pikaisesti ruokaillessa. Mutta hyvältä vaikuttaa ja siitä ehkä lisää vielä jossain vaiheessa. (Jos ehdin lukemaan. Töistäkin tuli loppuviikolla tietoa, että hommien pitäisi täysipäiväisesti jatkua viimeistään toukokuun alussa :) Jee!)
Sokkopeli
Virpi Hämeen-Anttila
Otava
s. 527
Takakansiteksti
”Kun Kai Rautio tapaa ensirakkautensa Pauliinan, vuosien takaiset tunteet leimahtavat pintaan. Uusi alku saa kuitenkin synkän lopun. Kai ei usko Pauliinan kuolemaa onnettomuudeksi. Ei ainakaan sitten, kun Pauliinan laukusta löytyy tarotkortteja, joihin raapustetut viestit viittaavat heidän kouluaikaiseen salaseuraansa. Kun Kai alkaa etsiä käsiinsä vanhoja ystäviään, nuoruuden roolileikit heräävät uudelleen eloon.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti