Kaikki hekuma hyvistä väleistä kaukomummuun kosahti sitten totaalisesti siihen mahdottomuuteen, että koskaan ei ilmeisesti ole hyvä olla hyvissä tai vähemmän hyvissä väleissä ex:nsä vanhempiin edes lasten parasta ajatellen. Tästä lähin se todellakin tulee olemaan niin, että mitään välejä kyseiseen henkilöön ei aio pitää edes Artun takia.
Anssin ja Annin isä ei heihin pidä mitään yhteyttä, saati sitten sen puolen isovanhemmat. Siitä syystä aikoinani ajattelin, että Arttu ainakin tulisi tuntemaan omat isänsä puolen isovanhempansa. Tällä kaukomummulla on ollut mielenterveysongelmia jo siitä asti, kun reilut parikymmentä vuotta sitten erosi Antin isästä. Hoidoissa ja lääkityksellä mummu on siitä asti ollut enemmän tai vähemmän koko ajan, mutta on lääkäreiden mielestä pystynyt kuitenkin jatkamaan työtään lastenhoitajana.
Antti on syntynyt keskosena ja siitä syystä hänellä on normaalia aikuistaihmistä pienemmät keuhkot. Astma hänellä todettiin joskus ennen kouluikää. Hänellä on lääkitys noihin vaivoihin ja on tässäkin meillä ollessa pärjäillyt ihan normaalisti, vaikka perheessämme on kaksi kissaa ja koira. Tietenkin tupakointi on se kaikista pahoin mahdollinen astman kannalta.
Tänne muuttaessaan Antti tiesi, mikä meillä oli sen hetkinen lemmikkitilanne ja että asutaan vanhassa talossa, jossa joutuu pölyisiin hommiin esimerkiksi polttopuita tehdessä. Antin äidin kanssa otettiin jo siinä vaiheessa yhteen, koska hänen mielestään tänne muuttaminen olisi Antin itsemurha. Anoppi oli siinä vaiheessa elänyt pelkästään Antin kautta jo monta vuotta, oli yksinäinen eronsa jälkeen ja ”koheltajapoika” oli hyvä kohde purkaa pätemisentarvettaan.
Muuton jälkeen Antti on käynyt säännöllisesti terveystarkistuksissa ja kaikki tarpeellinen on tutkittu aina lääkerespojen uusimisien yhteydessä. Hänen sairautensa ei ole lääkäreiden mielestä mitenkään pahentunut tässä meillä asuessa. Antin äidin suhteen luulin jo, että nämä taistelut tämän asian suhteen olisivat ohitse, mutta sitten tuli sivaltavaa tekstiviestiä viime viikkoisen käynnin jälkeen oikeen urakalla. Hän on nyt sitä mieltä, että Antin pitäisi muuttaa hänen luokseen ja tekee mitä tahansa tuhotakseen mun ja Antin välit saadakseen tahtonsa läpi.
Antin äiti on levittänyt tähän mennessä perättömiä huhuja Antin terveydentilasta ja meidän kotielämästä pitkin kotikaupunkiaan ja ties mihin muualle. Asia selvisi, kun Antin isä soitti Antille ja kertoi, mitä oli puskaradion kautta kuullut. Hän sentään on suhteellisen tervejärkinen tyyppi nykyään uuden avokkinsa ansiosta. Itse tykkään heistä molemmista ja ovatkin melko satunnaisesti Artun elämässä mukana.
Mummu oli aloittanut jo tämän ”kamppanjointinsa” tutuilleen jo ennen kuin siitä meille ilmoitti. Tulee puhelua ja tekstiviestiä solkenaan siitä, miten Antin olisi niin paljon parempi asua hänen kanssaan. Eipä raukka ole tainnut tajuta sitä, että tämä meidän nykyinen asuinjärjestely on tehty ihan hänen lastenlastaan ajatellen ja häneltä on salattu muutenkin kaikki Antin ongelmat pitämällä tietty välimatka häneen. Alunperinkin Antti lähti Tampereelta pakoon äitinsä holhoavaisuutta, eikä todellakaan ole valmis aloittamaan koko rumbaa uudelleen. Hänen äitinsä mielenterveysongelmat ovat sekoittaneet pakkaa aina aika ajoin, joten tämä nyt ei ollut varsinainen ylläri, mutta ei sitä kukaan tässä vaiheessa enää odottanut.
Itse olen nyt valintani tehnyt: Arttu ei tule enää olemaan tekemisissä mummunsa kanssa ja meidän kotiin se ihminen ei ole enää tervetullut. Antti ja Antin isä on ihan samaa mieltä. Jos yksi ihminen on noin huomionkipeä, että valheitaan levittämällä yrittää tuhota poikansa suhteen omaan lapseensa, niin ihmettelen syvästi, miten noin kiero ja manipuloiva henkilö on voinut toimia työssään lasten kanssa. Pelkkää teatteria ollut sekin ”olen maailman parhain tarhatäti”, ”olen maailman parhain perhepäivähoitaja” ja ”olen maailman parhain mummu”.
Ikinä en omaa lastani jättäisi ilman valvontaa tuollaisen henkilön hoitoon. Ilmeisesti Antin veli on tämän tajunnut jo aiemmin, koska hänen lapsensa eivät saa olla mummullaan hoidossa ja mummu puolestaan on haukkunut Antin veljeä niin kauan kuin muistan. Sama kuvio toistuu siis taas. Harmi, että tällä kertaa siinä on myös mun lapsi pelinappulana. Mutta mummu voi sitten iltaisin nukkumaan mennessään miettiä ihan itsekseen niitä syitä, miksi hänellä ei ole enää perhettä, miksi kaikki hylkää ja miksi elämä on niin yksinäistä. Itse menen nukkumaan levollisin mielin. Oon ainakin yrittänyt tosissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti