Viimeinen kirjoitukseni näyttää olevan viime vuoden heinäkuulta, ajalta ennen mustaa-aukkoa. Vähiin kävi aika kirjoitella tai pikemminkin jaksaminen niinä hetkinä, kun aikaa olisi vähän llutkin. Meinasin oikeesti revetä, kun tajusin tuon, aikaa on kulunut noistakin kirjoituksista yli puoli vuotta. Ja mitä sinäkin aikana on tapahtunut...
Lopetin muut työt viime vuoden syksyllä ja keskityin ainoastaan tutkimusten tekemiseen, koska se oli sekä taloudellisesti- että ajankäytöllisesti kannattavinta. Myyntihommien suhteen päätös oli tosi helppo, koska palkan maksu ja asiakaslistojen saaminen tökki ja tökki. Kaikkien muiden ongelmien keskellä en enää jaksanut alkaa niitä joka kuukausi ”kinuamaan” ja odottamaan saataviani. Ilmoitin irtisanomiseni firman pomolle, joka oli ihan hoomoilasena, että: ”Etkös sää lopettanut jo aikaisemmin?” Selvisi siinä sitten se, että tämä ”myynnintukihenkilö” oli näin ilmoittanut jo hänelle aikaisemmin keksimällä koko jutun itse. Ilmeisesti hänellä myyntipuoli ei oikein vetänyt ja piti kaikki asiakaskontaktointirekkarit itsellään ja ilmoittanut ilman lupaani lopettaneeni työt.
Haastatteluhommien piti alunperin loppua syksyllä, mutta uusia projekteja tuli niin paljon työn alle, että olin niiden kimpussa tämän vuoden tammikuuhun asti. Tällä hetkellä on taukoa ollut noin kuukausi ja odottelen, että tekninen tuki saa seuraavien tutkimusten pohjat valmiiksi. Toivottavasti mahdollisimman pian.
Aikaisemmin olen jo kertonut Antin ongelmista velkojensa kanssa. Niiden suhteen ei näy kuin syvenevä kuilu. Hän edelleen jättää postinsa avaamatta (itseasiassa siitä tulee tässä kuussa vuosi täyteen, kun viimeksi on avannut nimellään tullutta postia), eikä velkataakka ainakaan tulevaisuudessa tule helpottamaan hänen saatuaan viime marraskuussa potkut firman yt-neuvottelujen jälkeen.
Potkut tuli hemmetin huonoon saumaan joulun suhteen. Liiton rahat alkoivat pyöriä vasta tämän vuoden puolella. Pikkasen alkoi korpeemaan se pelkkä makaaminen kotona, kun oli jo kesästä asti tasasesti saikutellut. Yritin jeesata selaamalla työpaikkoja hänelle valmiiksi, hoitelin liiton paperit ja kirjoittelin valmiiksi työhakemuksia. Hänen tarvitsi vain lähettää ne sähköpostistaan. Luulisi olevan helppoa, mutta... Hmmm.
Nyt, kun töissä on ollut vähän taukoa, olen tehnyt kunnon ryhtiliikkeen. Ainakin omasta mielestäni. Ajattelin, että ei ole minun asia vetää päämäärättömästi perässä roikkuvaa taakkaa. Hoidan vain omat ja lasten asiat, se on siinä. Jotenkin tuon päätöksen jälkeen tuli niin helpottunut olo, kaikki vaikeakin tuntuu nyt helpommalta. Nyt on kaikki menot ja tulot tarkasti kirjanpidossa. Vaadin ja siis todellakin vaadin Antilta joka ikisestä kulutetusta sentistä kuitin, koska hänen ensimmäiset liiton rahansakin menivät nettipelaamiseen ja toisistakin melkein puolet. Niin ei muuten tule tapahtumaan enää tässä talossa. Sitä paitsi, kirjanpito-ohjelmaan on erikseen merkattu meidän kummankin varat, joten on helppo seurata, missä suhteessa talouden menot jakaantuu. Tuon tein ihan vaan sen takia, että myöhemmin on varaa veetuilla, jos tulee kinaa jostain perunapussin ostamisesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti