Kaukomummu taustailee taas

 

Kävin viime viikolla tekemässä hautuumaakierroksen ja katsomassa kaikkien tuttujen hautojen olevan kunnossa. Siellä hautuumaalla kävellessä iski sellainen tunne, että jotain tulee tapahtumaan 14. päivä. Oletin silloin tunteen tulleen siitä, että potilas nukkuisi silloin pois.

Nyt sitten on 14. päivä ja sain aamusta viestin Antin isän avokilta. He olivat tuttujensa kautta kuulleet, että kaukomummu on jo jonkin aikaa panostanut taas perättömien juorujen levittämiseen musta ja lapsista. Juttujen sisällöstä hän ei sen tarkemmin kertonut, mutta kuulemma samaa soopaa kuin aiemminkin.

Tiedän, että Antti on äitiinsä pitänyt yhteyttä ja varmaankin kertonut meidän tilanteestaa hänelle oman näkökulmansa. Luulen vaan, että siihen näkökulmaan ei ole sisältynyt ihan totaalinen avoimuus niistä ongelmista, joita tässä nyt on ollut Antin aiheuttamana jo pidemmän aikaa. Uskoisin, että aikalailla heidän keskustelunsa on mennyt sitä rataa, että Antti on tilittänyt oman elämänsä raskautta töiden käynnin ja kotona olon rauhattomuudesta. Tuolla tarkoitan siis sitä, kun pyydän hänen osallistumaan joihinkin kotitöihin ja vahtimaan välillä Arttua.

Antin isän kanssa vaihdoin vain muutaman sanan tässä viikolla samalla, kun hän esitti osanottonsa potilaan tapauksesta. Kaukovaari sanoi, että Antti oli hänelle soittanut ja voivotellut tilannetta. Kaukovaari oli käskenyt Antin ryhdistäytymään ja huomioimaan sen, että Antin tulisi huomioida mun tilannetta paremmin ja pyrkiä olemaan avuksi. Siitä oli tullut sanaharakka ja Antti oli sanonut äitinsä olleen oikeassa, kun oli sanonut, että Antti ei saisi pitää isäänsä mitään yhteyttä.

Kaukovaari myös kautta rantain varotteli, että se pelkäämäni huoltajuuskiista saattaa kohta olla totta. Antti oli puhelunsa aikana jotain sellaista vihjaillut. Ilmeisesti Antti on äitinsä kanssa nyt lyöttäytynyt yhteen ja järkkäilevät taustalla kaikessa hiljaisuudessa jotain pommia Artun huoltajuuden suhteen. Näinhän nämä kuviot on aiemminkin menneet. Ja mikä olisikaan parempi hetki sekoittaa pakkaa kuin nyt, kun mullakin on ollut muutakin ajateltavaa.

Työhakemuksia olen tälläkin viikolla laittanut muutaman. Nyt jos koskaan olisi tarpeellista saada sellainen toimeksianto, joka mahdollisesti kantaisi taloudellisesti pidempäänkin. Huoltajuuskiistoja en ole aiemmin joutunut kokemaan, mutta pitäisin sitä ainakin omalta kannaltani hyvänä asiana, että olisi pitkäaikeinen ja varma projekti käsissä. Tutkimuksien jatkumisen aikataulusta ei ole vielä kuulunut mitään, joten niidenkään varaan ei tällä hetkellä voi tuudittautua.

Kai se on niin, että elämä on siirtymistä taistelusta taisteluun. (En ole Antille mitään sanonut, että tiedän kaukomummun juoruiluista ja olen puhunut kaukovaarin kanssa. Se pysyköön toistaiseksi salaisuutena.)